Kuukausi: tammikuu 2019

Onko pääkaupunkiseudulla Helsingissä ja Espoossa jo enemmän Afrikasta tullutta väestöä suhteessa kantaväestöön kuin Afrikan naapurissa Espanjassa? Malagassa nyt runsaan viikon viettäneenä olen ihmetellyt, että miten täällä näkyy vähemmän afrikkalaisia kuin Suomessa, vaikka Afrikka on täältä vaan noin 150 kilometrin päässä. Myöskään lastenvaunuja työntäviä hunnuttautuneita naisia ei ole näkynyt. Muutama yksin kulkenut nainen pää kapaloituna on kyllä tullut bongailtua. Mesta on kuitenkin eräs portti Afrikasta Eurooppaan.

Tarkistin varsin suppealla alueella, yhdessä kaupungissa tekemieni havaintojen yleistettävyyden. Tarkastelussa on nyt kuitenkin islamilaisen väestön osuus, eikä afrikkalainen väestö. Sattumoisin Suomessa ja Espanjassa on käytännössä sama osuus väestöstä muslimeja nykyään. Vuonna 2016 Espanjassa osuus oli 2,6 % ja Suomessa 2,7 %. Tulevaisuuden ennusteissa Suomi kuitenkin ohittaa nopeasti Espanjan. Vuonna 2050 islamilaisen väestön osuus tulee olemaan Suomessa nykytahdilla jo 11,5 %, mutta Espanjassa osuus tuolloinkin jää vain 6,8 %:iin. Jos humanitaarinen maahanmuutto kiihtyy, kuten odotetaan Suomen osuus nousee vuonna 2050 helposti jo 15 %:iin:

http://www.pewresearch.org/fact-tank/2017/12/04/europes-muslim-population-will-continue-to-grow-but-how-much-depends-on-migration/

Pohtiessani Espanjan monikulttuurisuustilannetta löysin Youtube:sta videon, jossa kerrotaan, että Espanjan Malagaankin afrikkalaisen väestön muutto on tuore ilmiö. Tännekin alkoi muuttaa afrikkalaisia vasta 2000-luvun alussa. Miten väestö reagoi tähän Espanjassa? Afrikkalaiset keskittyivät täällä tietylle alueelle nimeltä Cruz del Humilladero. Paikallinen väki ei pitänyt muuttovirrasta. He ihmettelivät myös, että mistä tulokkaat saivat rahansa. Vanhemmat kielsivät lapsiaan menemästä mustien kaduille ja mustat alkoivat ghettoutua. Paikallisia häiritsivät myös tulijoiden erilainen elämäntyyli. Afrikkalaisilla ulkoilmakulttuuri on vilkasta, kun taas espanjalaiset ovat perhekeskeisempiä. Nuoret miehet liikkuivat myös suurina ryhminä, mikä koettiin uhkaavaksi:

https://www.youtube.com/watch?v=Pwm98GoWjCc&fbclid=IwAR0-Eks-APdWbyAMQitMPidurDPtb_rFV5dbF6qWCpB852kr6IMqvn-vZ6U

Täällä käynnistettiin sitten projekti, jossa pyrittiin saamaan sopua aikaiseksi ihmisryhmien välille. Jännitteet ilmeisesti lientyivät. Kuitenkin afrikkalaiset ilmeisestikin yhä asuvat varsin erillään paikallisväestöstä “Pikku Afrikassaan” tai “Pienessä Bronxissa”.

Täällä näinkin lähellä Afrikkaa on tietenkin melko luontevaa, että väestöä on jonkin verran “naapurista”. Kuitenkin on selvää, että mitä erilaisempi naapurin kulttuuri on, niin sitä vähemmän väestöjä kannattaa asuttaa samoille alueille.

Valitettavasti en löytänyt tänään Malagan Pikku-Bronxia, jotta siitä olisi mitään kerrottavaa.

Suomen tilanne vaikuttaa Espanjaan verrattuna paljon huonommalta monilla tavoin. Meillä on asumisperusteinen sosiaaliturva, jolloin tulokkaat saavat samat tuet kuin suomalaiset ja päälle kotouttamis- ja tulkkipalvelut. Espanjassa kustannukset ovat paljon pienemmät. Espanjalainen kulttuuri on myös vahva, eikä maahan liene pesiytynyt itsetuhoista humanismia, kuten Suomeen.

Ceuta Pohjois-Afrikassa on Espanjalle kuuluva itsehallintoalue, joka on portti Eurooppaan. Espanja on rakentanut sinne moneen kertaan korottamansa raja aidan, joka on jo yli kuusi metriä korkea. Lisäksi kaikki mahdollinen tekniikka käytetään, jotta rajan yli ei pääse laittomasti. Kun kerrankin yli tuhat miestä Afrikasta teki joukkorynnäkön aidan ylittämiseksi, niin vain kaksi pääsi yli. Amnesty ja EU:n komissio ovat arvostelleet Espanjaa siitä, että kun aidan päälle pääsee toisinaan ihmisiä roikkumaan, niin nämä palautetaan Afrikan puolelle. Näiden mukaan se on ihmisoikeuksien vastaista!

Unkari on ottanut mallia Ceutan raja-aidasta rakentaessaan omaa raja-aitaansa laittomien siirtolaisten tulon patoamiseksi. Ceutan raja-aitaa ollaan käyty katsomassa jokaisesta Euroopan maasta. Kukahan on käynyt Suomesta siellä? Toivottavasti joku järkevä ihminen, joka voisi olla hyödyksi Suomelle, eikä esim. joku Amnestystä.

Ceutan raja-aidasta löytyy hyvä kuunnelma Yle Areenasta: https://areena.yle.fi/1-3944283?fbclid=IwAR1ZjwdHANOzqkvbKp6i3YVBUG2RCXgOBG7Amu5Z6SRjP-Yp22hETAI7ZNY

Viva España!

(Julkaistu 14.1.2019 Kansalaisessa ja Oikeassa Mediassa)

Suomen päättäjät erästä puoluetta lukuun ottamatta ovat uhranneet tyttöjen turvallisuuden monikulttuurisuusideologialleen. Kun kansa on nyt vihdoin herännyt tähän, puolueiden johtajat – erityistä vastuuta tapahtuneesta kantava Orpo etunenässä – valehtelevat kansalle paksusti. Väitetään, ettei turvapaikanhakijoita oltaisi voitu, eikä edelleenkään voida käännyttää rajoilta ilman turvapaikkatutkintaa.

Tämä on ilmiselvää soopaa, sillä Ranskalla rajatarkastukset ovat olleet käytössä Italian vastaisella rajalla jo kolme vuotta ja maa käännyttää kaikki, joilla ei ole asianmukaisia matkustusasiakirjoja. Rajalta ei voi myöskään hakea turvapaikkaa. Ranska ei ole antanut tätä mahdollisuutta edes alaikäisille, vaan käännyttävät nämäkin rajalta.

Oheisen linkin Ylen jutussa kerrotaan Ibrahimista, joka on yrittänyt Ranskaan jo viidesti eri keinoin, mutta poliisi on napannut hänet joka kerta ja vienyt takaisin Italiaan. Dublin-sopimuksen mukaan alaikäiselle tulee tarjota mahdollisuus turvapaikanhakuun rajalla. Ranska jättää kuitenkin kansainväliset sopimukset noudattamatta vailla sen kummempaa kohua. Miettikää; Macronin Ranska!

https://yle.fi/uutiset/3-10277674?fbclid=IwAR1EC6krrmrjgg3-XftcC5zIJWK_wHIqNw2n-9Lne2MuF3exHHSM4p2aJjM

Milloin Suomen johtopoliitikot lakkaavat olemasta kuin kädettömiä, pää pilvissä ajelehtivia ilmapalloja – youtubisti Niko Riekkovaaran kielikuvaa lainaten.

(Julkaistu Uudessa Suomessa 20.1.2019)

Mikä voi olla tärkeämpää kuin lastemme turvallisuus? Puolueet eivät edelleenkään halua lopettaa turvapaikanhakua tai edes kiintiöidä sitä, kuten Itävalta on tehnyt, vaikka se on kuulema kansainvälisten sopimusten mukaista. Valtaosa vaaran alaisista on joka tapauksessa pakolaisleireillä, joten sinne siis kaikki maailman toisesta äärestä vaihtelevista syistä tänne asti hakeutuvat tulokkaat! Rahan haaskaaminen kalliisiin palautuksiin ja lopultakin varsin mielivaltaiseen turvapaikkatutkintaan täysine ylläpitoineen pitkät ajat on moraalitonta ja epäeettistä – etenkin kun meillä on jo 150 000 köyhyydessä elävää lasta ja paljon velkaa!

Valtiovarainministeri, kokoomuksen puheenjohtaja ja entinen sisäministeri Petteri Orpo sanoo, että pakolaiskriisin turvallisuusuhat ovat olleet alusta asti hänen tiedossaan. Orpo myös toistaa median sanomaa, että seksuaalirikosvyyhti on Oulua laajempi ilmiö. Helsingissä seksuaalirikokset kasvoivatkin edellisvuodesta lähes 48 prosenttia ja lapseen kohdistuneet seksuaaliset hyväksikäytöt lähes 70 prosenttia. (IL)

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/9988690b-0c9b-4c3a-955e-ba3bf76c7d0a?fbclid=IwAR08Bm3BCW10nCl8jCwRZ33QLf-ZdRhgN_t9sjAj4VVEtHZFpsRh46nNJEM

Nyt sitten hallitus aikoo tehdä jotain näennäistä, jotta kaukomaista Suomeen elätettäviksi lampsivien raiskaukset maassamme loppuisivat. Miten Orpo voi väittää kyseisessä Iltiksen artikkelissa, ettei vaalien läheisyys ja ihmisten reaktiot ole niitä, jotka ajavat kokoomusta tekemään jotain näennäistä turvapaikanhakijoiden tekemien lasten raiskausten ehkäisemiseksi?! Orpohan sanoo tienneensä turvallisuusuhat jo alunperin, mutta ei ole pyrkinyt ehkäisemään niiden toteutumista aiemmin juuri millään tavoin.

Kokoomukselle tyypillisesti kuvitellaan, että rahalla hoidetaan kaikki ongelmat. Ehkäisevätkö Orpon Oululle kaavailemat 1-2 milliä tyttöjen raiskauksia ja ahdistelua – kohdensi ne miten tahansa?

Orpo siis myöntää tiedostaneensa turvallisuusuhat päästettyään 30 000 täysin erilaisesta kulttuurista ja vaarallisesta maasta tullutta miestä Suomeen, joiden taustat eivät olleet selvillä. Orpo kuitenkin esti myös ilmeisen määrätietoisesti Sipilän kanssa Joulukuussa 2015 hallituksen yhdessä sopiman turvapaikkapoliittisen toimenpideohjelman toteuttamisen, joka oli perussuomalaisten laatima. Sen lisäksi hän oli kesäkuussa 2017 heittämässä hallituksesta ulos puoluetta, joka vaati kyseisen, yhdessä sovitun ohjelman toteuttamista.

Nyt ymmärrän jo todella, että perussuomalaisilla ja kokoomuksen sekä keskustan koplalla tosiaan on täysin erilainen Arvo Pohja. Jokainen voi itse miettiä, että kummalla puolella ollaan tavallisen suomalaisen puolella, jolla on riittävästi vastuksia elämässä jo ilman Orpon ja Sipilän Suomelta hyvinvoinnin ja turvallisuuden pohjaa rapauttavaa maahanmuuttopolitiikkaakin.

Vastuuministerinä ja hallituspuolueen puheenjohtajana Orpon velvollisuus olisi ollut toimia niiden turvallisuusuhkien poistamiseksi, joiden olemassaolosta hän haastattelussa paljastaa olleensa tietoinen pakolaiskriisin alusta asti.

Turvallisesta maasta tulevaa pakolaista ei tarvitse päästää maahan. Tanska ja Ruotsi sulkivat rajansa vuonna 2016, jonka jälkeen ilman asianmukaista matkustusasiakirjaa ei päässyt Saksasta Tanskaan tai Ruotsiin. Miten tämä ei Suomelta olisi onnistuisi? Itärajalla tehtiin viime vuonna yli yhdeksän miljoonaa rajatarkastusta. Haastan median selvittämään, että kuinka suuri osa turvapaikanhakijoista tulee nykyään edelleen Ruotsin kautta. Ruotsissa säännöllisesti tai harvemmin käyvät kaikki ihmettelevät, kuinka Ruotsin vastaisella rajalla ei papereita kysytä ja laivalla pääsee kulkemaan maiden väliä täysin vapaasti.

On olemassa termi ”ministeririkos”: syyte valtioneuvoston jäsentä (ministeriä) vastaan voidaan päättää nostettavaksi, jos tämä tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta on olennaisesti rikkonut ministerin tehtävään kuuluvat velvollisuutensa tai menetellyt muutoin virkatoimessaan selvästi lainvastaisesti. Säännös ministerisyytteen nostamisen edellytyksistä perustuslaissa (perustuslain 116 §) ei ole täysimittainen kriminalisointi l. rikostunnusmerkistö. Säännös antaa kuitenkin tulkintakehyksen rikosoikeudelliselle sääntelylle.

Sisäministerinä Orpo vaaransi vakavasti suomalaisten turvallisuuden ja turvallisuusuhista osa on nyt toteutunut. Valitettavasti vakavat ihmioikeusrikokset ovat kohdistuneet nyt lapsiin sisäministerin laiminlyöntien seurauksena. Odotan, että uusi sisäministeri Kai Mykkänen ei ajattele ensisijassa omaa asemaansa, vaan uskaltaa riskeerata sen ja ryhtyä poliittisiin toimiin turvapaikanhaun rajoittamiseksi kaikin käytettävissä olevin keinoin ottaen mallia muiden Pohjoismaiden tiukimmista käytännöistä. Sisäministeri Mykkänenhän on jo tunnustanut, ettei turvapaikanhakusysteemi toimi, vaan siitä pitäisi siirtyä hallittuun kiintiöpakolaisten vastaanottamiseen.

Kauko Juhantalo sai aikanaan syytteen ja tuomion valtakunnanoikeudesta koplattuaan oman etunsa yhteisten asioiden hoitamisen kanssa. Kukaan ei silloin sentään kuollut, eikä ketään raiskattu.

Entinen sisäministeri Orpo on tavattavissa ”Politiikan ja popcornin” merkeissä lauantaina Helsingin Narinkkatorilla klo 10-15: https://www.facebook.com/events/276697736320965/

(Julkaistu Uudessa Suomessa 17.1.2019, sekä Kansalaisessa ja Oikeassa Mediassa)

Kirjoitukseni Länsiväylässä 12.1.2019

Terveisiä iranilaisten juhlasta. Mukava yhteensattuma, että iranilaiset zarathustralaiset viettävät vuoden pääjuhlaansa näin lähellä jouluaattoa 21.12. Juhlaa vietettiin Helsingin Itäkeskuksen eräässä yökerhossa, mutta juhlia on kuulemma useammassa vuokratussa tilassa pk-alueella. Kävelin Itiksen kauppakeskuksen aukion kautta ja siellä oli niin paljon sydänvaloja ja toisaalta käsilaukun muotoisia jouluvalosysteemejä, että tuli mieleen joulua ennemmin ystävänpäivä. Oliko joulukoristus suunniteltu etupäässä muita kuin suomalaisia ja suomalaista kulttuuria ajatellen? Kysyin eräältä naiselta reittiä yökerholle ja hän oli kuulemma asunut Itiksessä neljä vuotta. Kuulemma oli ollut niin rauhatonta, että hän oli muuttanut sieltä pois. Hän kertoi olevansa tyytyväinen, ettei hänellä ole koiria, koska niiden kanssa olisi joutunut ulkoilemaan Itiksessä – naisella olikin kissoja.

Juhlissa tanssittiin iranilaisen musiikin tahdissa ja kansallismieliselle iranilaiselle kutsuisännälle tuli kappaleista mieleen lapsuus Iranissa. Iranilaisilla on säkkipillin tyylinen ja kuuloinen perinnesoitin.

Iranilaisia yhdisti hyvin kielteinen suhtautuminen islamiin. Vasemmistolaisittain puhuttaisiin jo pahimman asteisesta islamofobiasta, mutta persialaisethan ovat saaneet maksaa äärimmäisen kovan hinnan islamilaisen hallinnon vuoksi. Islamilainen hallinto on tuhonnut heidän alkuperäisen kulttuurinsa ja jopa heidän kirjallisuutensa poltettiin, kun islam levittäytyi alueelle. Iranilaisten kansalliseepoksesta, joka vastaa meidän Kalevalaamme tehtiin islamilaistettu versio, mikä ymmärrettävästi raivostuttaa iranilaisia. Osa Iranin poliittisista pakolaisista on joutunut virumaan maansa karmeissa vankiloissa sekulaariutensa vuoksi ja sukulaiset ovat jääneet Iraniin tai hajautuneet maailmalle.

Kuulemma vallassa olevat eivät olekaan itse persialaisia, vaan arabeja. Eräs iranilainen taiteilija, josta piti tulla Iranissa elokuvaohjaaja, mutta joka ei voinut toteuttaa itseään kertoi, että koko maa on todellisuudessa arabien hallussa, eikä persialaisten. Ulkopuoliset olisivat siten vallanneet maan. Hallinto ei siksi välitä iranilaisten hyvinvoinnista. Esimerkiksi maanjäristysten uhrien auttamisessa kestää tämän vuoksi pitkään. Suuri osa iranilaisista elää kuitenkin valetodellisuudessa – he eivät tiedä asioiden laitaa.

Koska iranilaiset vaikuttavat yleensä ottaen fiksuilta esitin, että ilmeisesti islam ei ole tuhonnut Iranin matemaattista korkeakouluopetusta. Eräs suomalaisessa yrityksessä työskentelevä iranilainen DI sanoi, että näin on. Iranissa myös kannustetaan kovasti lapsia opiskelemaan ahkerasti. Em. DI kertoi, että hänenkin vanhempansa uhkasivat, että pojasta voi tulla vielä pizzan paistaja, jos ei opiskele ahkerasti. Kaikki arvostus pizzeriatyöntekijöille niin kauan kuin heitä ei ole liikaa Suomessa, mutta onhan se hikistä hommaa, jos koko elämän joutuu olemaan uunin ääressä.

Iranilaiset vaikuttavat vähien kokemusteni perusteella varsin kohteliailta. He eivät vaadi oikeuksia, kuten eräät toiset maahanmuuttajaryhmät ja ainakin kansallismieliset iranilaiset ymmärtävät täysin suomalaisten maahanmuuttokriittisyyden. Heidän mielestään suomalaisten täytyy saada itse päättää, keitä maahan tulee ja miten paljon. Jos ei haluta tiettyä määrää enempää tai ollenkaan, niin se on täysin suomalaisten päätös, jota täytyy kunnioittaa. Suomessa leviävän Lähi-idän uskonnon vaaroista he sen sijaan varoittavat hyvin painokkaasti. He kokevat elämän ja kuoleman kysymyksenä sen, ettei Suomi islamilaistu. Tärkeimmät keinot tähän vaikuttamiseksi ovat heidän mielestään se, ettei huomioida muiden kulttuurien uskonnollisia tapoja ja velvoitteita missään asiassa sekä tiukka maahanmuuttopolitiikka. Olin luullut, että minut juhliin kutsunutta iranilaista islamkriittisempää ihmistä ei voisi enää löytyä Suomesta, mutta mies väitti erästä kaveriaan vielä häntäkin kriittisemmäksi. Oma kriittisyys asiassa jää valjuksi varjoksi näiden rinnalla, mutta se pohjaakin vain kirjaviisauteen, eikä omakohtaiseen kärsimykseen.

Islaminuskoon vihastuneet iranilaisetkaan eivät ole kuitenkaan yhtenäinen ryhmä. Jakaantuneisuutta löytyy ainakin siinä, että osa on zarathustralaisia esi-islamilaisten perinteiden vaalijoita ja toinen puoli taas kannattaa marxilaisuutta ilman uskonnollista “hapatusta”. Ryhmien välillä on kiistaa. Marxilaisten toimet aiheuttivat Iranin shaahin vallasta syöksemisen, jonka jälkeen hirviömullahit ottivat vallan, joten eipä ole ihmettelemistä tässäkään. Zarathustralaiset ihmettelevätkin helposti, että miten marxilaisuutta voi enää tuon tragedian jälkeen kannattaa. Itse esitin myös, että on aika epäempaattista ja epätieteellistä ajatella, että marxilaisuus tyydyttäisi kaikkia ihmisiä sikälikään, että osa ihmisistä on jo geneettisestikin todettu uskonnollisiksi.

Kotimatkalla juhlista bussipysäkille nappasin kuvan ikkunan takaa näkyvästä possusta erään vietnamilaisravintolan tiskillä. Iranilainen ystäväni kertoi, että vietnamilainen omistaja oli laittanut ison possun tiskille karkoittaakseen ihmisiä, jotka pitävät possuja uskontonsa vuoksi epäpuhtaina eläiminä. Omistajalle olikin kuulemma eräs tällainen asiakas valittanut komeasta röhkijästä, mutta vastaus ei ollut kovin asiakasystävällinen.

Hyvää joulua kaikille!!

(Julkaistu Uudessa Suomessa 22.12.2018, sekä Kansalaisessa ja Oikeassa Mediassa)

Usein esitetään, että kehitysyhteistyö olisi tosiasiassa ainut tehokas keino ratkaista Afrikasta Eurooppaan suuntautuva siirtolaisongelma. Kuinka voidaan kuvitella, että länsimaat täysin ulkopuolisina maina voisivat ehkäistä Afrikan väestöräjähdyksen tässä vaiheessa, kun väestö Afrikassa tuplaantuu 30 vuodessa?

Länsimaiden ponnistelut Afrikassa ei voi olla ensisijainen keino vaikuttaa siirtolaisvirtoihin Afrikasta Eurooppaan. Ulkopuoliset maat pystyvät etenkin tässä vaiheessa vaikuttamaan hyvin rajallisesti Afrikan kehitykseen. Vastuu Afrikan maiden kehityksestä on ensisijaisesti itsenäisillä mailla itsellään.

Suomalaisten ja muiden maiden päättäjien velvollisuus on huolehtia ensisijaisesti omien maidensa asukkaiden turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Kaikki muut puolueet perussuomalaisia lukuun ottamatta ovat laiminlyöneet tärkeimmän velvollisuutensa. Nämä ovat altistaneet maamme lapset aivan toisenlaisista oloista tulleiden miesten tekemälle seksuaaliselle väkivallalle, josta olemme joutuneet lukemaan uutisista Oulun tapausten johdosta. Tämän on uutisoitu olevan vasta jäävuoren huippu ja ilmiö on levittäytyneenä todennäköisesti myös muualla Suomessa. Joka päästää ketun kanatarhaan on syyllinen siinä, missä kettukin.

Suomalaisten turvallisuudesta ja hyvinvoinnin kestävyydestä huolehtiminen edellyttää rajavalvontaa matkustusasiakirjoineen jokaisen maahan pyrkivän kohdalla. Viime kädessä maata on turvattava vaikka muurein tai muunlaisin fyysisin estein strategisissa paikoissa, jos on tarpeen – kuten historiallisissa kaupunkivaltioissa konsanaan. Maamiinojen ottaminen uudelleen käyttöön etenkin Venäjän vastaisella rajalla olisi tietenkin kustannustehokkainta ja asiantuntijoiden mukaan järkevää. Asianmukainen maan puolus ei estä laillista muuttoliikettä tai kaupankäyntiä. Kuitenkin jo oikeanlaisella viestinnällä Afrikan suuntaan ja asianmukaisin rajakontrollein saadaan paljon aikaan.

Täällä päässä vaadittavat toimet ovat selvät suomalaisten ihmisoikeuksien turvaamiseksi. Entä sen toisen pään hoitaminen, josta ongelmat ovat lähtöisin? Afrikan kehittämisen ongelmina ovat ainakin yleisafrikkalainen mentaliteetti ja etninen hajanaisuus. Näille emme ulkopuolisina mahda suoraan mitään. Voimme kyllä pyrkiä vaikuttamaan afrikkalaiseen mentaliteettiin, mutta on monet kerrat todettu eri yhteyksissä, kuinka muutos kulttuurisissa ajattelutavoissa kestää yhteisöissä sukupolven tai useampia. Myönteisenä viime aikojen uutisena Afrikasta on onneksi se, että afrikkalaiset nuoret miehet eivät pidä enää monivaimoisuutta kuumana juttuna, vaan vähän jopa nolona.

Afrikan kuntoon laittamisessa on pari muutakin ongelmaa, sillä afrikkalaisten tulojen kasvaessa muuttovirtakin tutkitusti kasvaa, kun on rahaa matkalippuihin. Afrikan taloudellinen kehittäminen länsimaiseen malliin on myös ekologisesti kestämätöntä.

On toki oltava reilu kansainvälisissä sopimuksissa, kuten kansainvälisessä kaupassa ja oltava yhteistyössä muiden maailman maiden kanssa, mikäli ne eivät toimi siten, ettei yhteistyötä sovi tehdä. Tietotaitoa ja ympäristöteknologiaa kannattaa ainakin viedä edukkaasti kehitysmaihin ja edistää tyttöjen koulumenestystä. Auttamisen ehtona yleensä ottaen tulee olla voimakas väestöpolitiikka väestönkasvun hillitsemiseksi.

Afrikan kehittämisessä tarvitaan myös selkeää visiota, jotta kehitys olisi ekologisesti kestävää. Länsimaiden tulee miettiä joko yhdessä afrikkalaisten kanssa kestävää kehitysvisiota maanosalle tai sitten ilman heitä, jos Afrikan johtajat eivät vielä ymmärrä kestävän kehityksen päälle. Afrikan korruptoituneet johtajat, joille tärkeintä on monta autotallissa kiiltelevää urheiluautoa tuskin suostuvat maapallon kannalta kestävään kehitysvisioon omien maidensa kehittämisessä. Länsimaiden tulee kuitenkin auttaa Afrikkaa vain sellaisissa kehitysponnisteluissa, jotka edistävät Afrikan kestävää kehitystä.

Meilläkin on toki vielä paljon tehtävää kestävän kehityksen eteen. Turhaa kulutusta riittää karsittavaksi. Tuoreen uutisen mukaan suomalaisista varakkaimman kymmenyksen ilmastopäästöt ovat kaksi ja puolikertaiset köyhimpään kymmenesosaan verrattuna. Köyhin kymmenesosa täyttää jo Suomen ilmastotavoitteet.

Etupäässä länsimaiden ilmastopäästöt, mutta toisaalta kehitysmaiden kiivas väestönkasvu kuormittavat maapalloa. Suuremmat ilmastopäästömme johtuvat kuitenkin vain korkeammasta teknologiastamme. Afrikkakin olisi saastuttanut yhtä lailla – tai korruptoituneisuus huomioiden vielä pahemmin – jos afrikkalaiset päättäjät olisivat ryhtyneet jo tosissaan kehittämään maitaan omiensa suosimisen ja pröystäilyn sijaan.

Kuten lentokoneen turvallisuusohjeissakin neuvotaan; ensin on turvattava itsensä, jotta voi auttaa muita. Suomen rajoista, turvallisuudesta ja kaikinpuolisesta kestävästä kehityksestä on huolehdittava ensisijaisesti ja sitten autettava muita.

(Julkaistu US (19.12.2018), Kansalainen ja Oikea Media)

Kirjoitukseni Länsiväylässä 8.12.2018