Kävin somalialaisessa kaupassa, kun ajattelin, että olisi kiinnostavaa nähdä, olisiko siellä jotain maisteltavaa Somaliasta. Heti alussa rassasi se, ettei tuotteissa ollut hintoja kuin satunnaisesti. Eihän olis kova vaiva laittaa hyllyjen reunoihin hintoja. Mistähän tällainen johtuu; laiskuudesta vai siitä, että hinnat riippuvat naamasta? (Eivät ne hinnat kauppiaan naamassakaan siis riippuneet).
Painoin mieleen kaupan erikoisimmat tuotteet ja ajattelin kysyä hinnat niin nopeassa järjestyksessä peräjälkeen, että ehkä kauppias sanoisi vahingossa jonkun tuotteen kohdalla saman hinnan, jolla myy maanmiehilleen ja -naisilleen. Kun lähdin tykittämään hintakyselyjä sarjassa, niin sainkin jokaisella kerralla kuulla hinnan sijaan itse tuotteesta jotain perusasiaa, jonka jo tiesin ja joka luki purkissakin – halusiko myyjä tällä lisäaikaa sopivan hinnan miettimiselle? Myyjä esitteli esimerkiksi mustaherukkamehua ikään kuin suomalaiselle vieraana tuotteena.
Kassalla myyjää kiinnosti, että olenko suomalainen – ilmeisesti suomalaiset eivät juuri vieraile myymälässä, mitä pidinkin aika selvänä asiana jo etukäteen. Jo hintojen puuttuminen karkottaa helposti suomalaiset kaupoista. Tämä Espoon keskuksessa sijaitseva myymälä oli ollut pystyssä kuulemma kaksi vuotta, mutta ei ollut oikein vielä kannattava. Sain kassakuitin.
Olen aiemminkin tehnyt tällaisia hieman nojatuolimatkoja suurempia kulttuuriseikkailuja etnisissä putiikeissa, lähinnä Helsingissä Hämeentiellä, Myyrmäessä ja Itäkeskuksen Puhoksessa. Erityisesti somalialaisissa putiikeissa tuntuu olevan aina jotain eriskummallista. Esimerkiksi Myyringin somalialaisessa putiikissa oli niin vähän tuotteita, että kokonaiselle yhdelle pitkälle hyllylle oli aseteltu tasaisin välimatkoin samanlaisia yksittäisiä spagettipusseja. On selvää, ettei myymälä ollut ollut koskaan kannattava. Ilmeisesti se pyöri yhteiskunnan tukien varassa.
Kaikkein eriskummallisin, Lähi-idän miesten pyörittämä putiikki on löytynyt kuitenkin Itiksen Puhoksesta. Siellä oli tarjolla käytettyjä vaatteita ja kenkiä niin huimaan hintaan, etten ole missään törmännyt vastaavaan. Käytettyjä vaatteita myytiin kutakuinkin uusien hinnalla niin, että käytetyt kengät ja takit maksoivat useita kymppejä. Kun kauppaan astui sisään, miesmyyjät katsoivat ärtyneesti. Ei siellä ollut varmaan juuri suomalaisia käynyt. Vasta jälkikäteen heräsi ajatus, että varmaan myivät maksusitoumusasiakkaille ylihintaan pukimiaan ja jakoivat asiakkaan kanssa valtavan erotuksen, jonka saivat ylihinnoittelusta. Sellaisia pakolaisia sillä kertaa.
Aluehallintoviraston olisi syytä tehdä etnisiin kauppoihin tarkastuksia aktiivisesti, jotta niissä noudatettaisiin suomalaista lainsäädäntöä. ”Maassa maan tavalla” ei usein näytä toteutuvan tälläkään saralla. Samalla rapautetaan suomalaista perusarvoa, tasa-arvoa, kun elinkeinonharjoittajia kohdellaan epätasa-arvoisesti. Näyttää siltä, ettei etnisiä liikkeitä juuri tarkasteta, vaan niitä katsotaan läpi sormien, vaikka voidaan hyvällä syyllä epäillä jo niissä käymättäkin, että usein näissä jatketaan kotimaan tapojen noudattamista, kuten tinkimiseen perustuvaa basaarikauppaa. Ja jos ei basaarikauppaa harjoitetakaan, niin ainakin hinnat puuttuvat suuresta osasta tuotteita tavan takaa omien kokemusteni perusteella. Kilpailu- ja kuluttajaviraston mukaan
”Vähittäismyyntipaikassa ja sen yhteydessä olevassa näyteikkunassa sekä verkkosivustoilla tarjottavista tavaroista on ilmoitettava myynti- ja yksikköhinta. Merkinnässä yksikköhinnan on erotuttava myyntihinnasta. (hintamerkintäasetus 4 §)” https://www.kkv.fi/Tietoa-ja-ohjeita/markkinointi-ja-menettely-asiakassuhteessa/hinnan-ilmoittaminen/?fbclid=IwAR0Hj6MrOnNrETY_8LXONExA35V1vSsHVyGcm1XHQ2yyQFXCByzRJJo6Qds
Ehdotankin, että Etelä-Suomen aluehallintovirasto ryhtyy tarkastamaan pieniä, ketjuihin kuulumattomia elintarvike- ja vaateliikkeitä aktiivisesti. Tällä torjutaan osaltaan ihmisryhmien välistä segregaatiota. Etnisistä kaupoista saattaa tulla myös hieman aiempaa kannattavampia, jos niistä tulee suomalaisillekin hieman houkuttelevampia. Kansallismielisten on hyvä käydä myös etnisissä kaupoissa silloin tällöin ja katsastaa esimerkiksi, että onko tuotteet hinnoiteltu asianmukaisesti ja saako ostoksesta kassakuitin, johon on merkitty arvonlisävero näkyville. Tarvittaessa voi tehdä ilmoituksen esim. Etelä-Suomen aluehallintovirastolle: https://www.avi.fi/web/avi/hintamarkkinointi?fbclid=IwAR3OLKaDgnkt4AA0OSDzQ1YVrGd8eSGZdjAeQGOmKg_pG5pPX2LgYFB-miI
Aina kannattaa yrittää, vaikka itse en kylläkään luota viranomaisten toimeliaisuuteen ja tasapuolisuuteen. Etenkään sen jälkeen, kun tein ilmoituksen Kampin kauppakeskuksessa hyvällä paikalla vitosella kaikkia annoksia pysyvästi myyvästä Lähi-idästä tulleiden pitämästä ravintolasta, mutta hämäräbisnes sen kun jatkuu.
