Viattoman ja tappajille tuntemattoman nuorukaisen pahoinpitely kuoliaaksi Helsingin Kaivohuoneella on ollut minulla parina aamuna ensimmäinen ajatus herätessäni. Tapaus kosketti minua erityisesti varmasti siksi, että itselläni on kaksi poikaa, joiden puolesta pelkään yhä turvattomammaksi muuttuvaa, monikulttuurista yhteiskuntaa. Odotan syyllisten joutuvan oikeuden eteen, mutta raivostuttaa jo valmiiksi se, kuinka tietää nuorten ja etenkin suojavärin omaavien pääsevän Suomessa käytännössä kokonaan tai lähes seuraamuksitta pälkähästä. Todennäköisesti naureskelevat sitten helpotuksesta.

Kaivohuoneen raaka surma on nähdäkseni suurin piirtein yhtä merkityksellinen kuin Turun terrori-isku. Asetta ei käytetty, eikä huudettu ”Paholainen on suuri!”, mutta lopputuloksena oli suomalaisiin kohdistuva raju väkivalta ja erityisen julma surma. Tapauksessa oli vielä pahempaa kuin Turun iskussa se, että monta kävi yhden kimppuun, eli syyllisiä löytyy tällä kertaa moninkertainen määrä. 19-vuotiaan pojan nuoruus surettaa erityisen paljon.

Olen toivonut, että kansallismieliset tahot järjestäisivät mielenosoituksen, jossa näyttäisimme raivomme ja sen, kuinka jokainen suomalaiseen tai muun taustaiseen kohdistuva väkivaltainen hyökkäys – ja erityisesti raukkamaisen häpeällinen joukkoväkivalta – on liikaa ja nostattaa näyttävän protestin. Tällaista ei toistaiseksi tietääkseni ole näköpiirissä.

Jopa media Hesaria myöten näkee Kaivohuoneen järkyttävässä tapauksessa, uutisoiduissa lisääntyneissä levottomuuksissa siellä, sekä Hietaniemessä poliiseihin kohdistuvassa väkivallassa yhteyttä toisiinsa. Suomi etenee Ruotsin tiellä. BLM-liike on osaltaan lisännyt vastakkainasetteluja ja vauhdittaa kehitystä. Saattoipa ollakin, että tummaihoinen gangsterijengi haki oikeutuksensa väkivaltaan BLM-liikkeen väkivaltaisuuksista valkoisia kohtaan.

Järkyttävä tapahtuma on osa laajempaa huolestuttavaa kehitystä. Helsingin Sanomien mukaan häiriökäyttäytymisen vuoksi poliisille tehdyt hälytykset ovat lähes kaksinkertaistuneet viime kesästä Helsingissä, samoin pahoinpitelyt, ja löyhää jengiytymistä on nähtävissä rikoskomisario Jukka Larkion mukaan. Kehitys on samansuuntainen myös Espoossa ja koko Länsi-Uudellamaalla; häiriökäyttäytyminen, törkeät pahoinpitelyt, ryöstöt, jne. ovat lisääntyneet tuntuvasti Länsiväylän mukaan viime vuodesta.

Itse Kaivohuoneen Facebook-sivuilla ei ole tapahtuneesta minkäänlaista mainintaa, vaan iloiset ja runsaat ravintolan luottokuvaajan napsimat bailauskuvat jatkuvat keskeytymättöminä postauksina sivustolla. Tämä on hämmentävää. Julkinen osanotto omaisten suruun olisi ollut paikallaan siitä huolimatta, että sillä olisi varmaan myös kielteistä vaikutusta Kaivohuoneen maineelle.

Kaivohuoneen sivuston runsaan kuvaston mukaan ei onneksi vaikuta siltä, että monikulttuurisuus olisi vielä vallannut paikkaa, vaan se on yhä sopivasti marginaalissa tässä historiallisesti merkittävässä klassikkopaikassa. Kuvastoa katsellessa tulee mieleen, että tappajat näkivät paljon kauniita, valkoisia nuoria naisia, jotka viihtyivät etupäässä toistensa, mutta myös kaltaistensa nuorten miesten seurassa – sitä vastoin näiden tappajien seura tuskin kiinnosti. Eikä tietenkään tule kuuloonkaan, että muslimitytöt pääsisivät maanmiestensä kanssa baareihin juhlimaan. Tämä johtaa turhautumiseen ja väkivaltaan aivan, kuten Lähi-idässäkin. Rikollinen, väkivaltainen ja tyhmyyttä täynnä oleva luonne reagoi tähän riistämällä tuntemattomalta hengen.

Ei ollut edes n**keriksi nimittelyä kännissä, mitä pidin mahdollisena motiivina ennen kuin luin asiasta tarkemmin. Olen nimittäin pelännyt, että mitä tästä etäisten kulttuurien pakkonaittamisesta vielä tulee siltäkin kantilta, että kun suomalaiset juovat paljon ja osalta lipsahtelee sen seurauksena mitä sattuu ja toisaalta muslimikulttuureissa ei juoda ja kunnianloukkauksiin vastataan tyypillisesti väkivallalla. Kännisten välisessä tappelussa ei helposti satu, mutta kun toinen osapuoli on täysissä voimissa, eikä ymmärrä, miten humalassa saattaa käytös muuttua hallitsemattomaksi syntyy helposti erittäin vaarallisia tilanteita ja pahaa jälkeä.

Toki nuoret, ongelmakulttuureista tulevat miehet kelpaavat toisinaan myös ihan mukavan näköisillekin nuorille, valkoisille naisille. Se vaatii kuitenkin tervettä itsetuntoa kovistelun sijaan ja yleensä kulttuuriin sulautumista ilman islamin taakkaa. Jos pettyy siinä, ettei kelpaa millaisena tahansa ja rasismitutka on jatkuvasti päällä, niin varmastikin syrjäytyy meidän nuorten porukoista.

Kun seuraa esimerkiksi Helsingin yöelämää ja koulujen välitunteja, vaikuttaa siltä, että Lähi-idästä ja Afrikasta peräytyvät nuoret ovat aika selkeästi erillään suomalaisnuorten porukoista. Tämä johtaa maahanmuuttajanuorison jengiytymiseen, kuten Ruotsissa ja väkivaltaan muita kohtaan. Erityisen pelottavaa tässä on se, miten yhteisöllisistä kulttuureista tulevat hyökkäävät toisinaan joukolla raukkamaisesti yhden kimppuun, kuten kävi Kaivolla.

Länsimaisissa herrasmieskulttuureissa naisia kunnioitetaan ja kunniallisina pidetään vain mies miestä vastaan tappeluita – joukolla yhden päälle käymistä taas häpeällisenä ja raukkamaisena. Onkin paradoksaalista, että nimenomaan kunniakulttuureista tulevat, jotka ovat niin tarkkoja julkikuvastaan näyttäytyvät mitä häpeällisimmillä tavoilla niin joukkoväkivallassa, kuin huimassa yliedustuksessaan halveksittavimmassa rikostyypissä – seksuaalirikoksissa.

Maailmalla on kuitenkin lanseerattu ja sieltä on tulossa rasismin käsite entistäkin laajempana meillekin. Rasismin käsitettä ollaan ulottamassa seksuaalipartnereiden valintoihin saakka. Kansanedustaja Tynkkynen on valmistellut meitä henkisesti tällaiseen lisärasitukseen suvaitsevaiston puolelta. Kuten Sebastiankin toteaa aihetta käsittelevällä videollaan, niin seksuaaliset mielihalut ovat, mitä ovat, eivätkä ne ole millään tavoin tahdonalaisia. Väitetään, että ihmiset ihastuisivat usein jopa omassa etnisessä yhteisössäänkin jollain tavoin itsensä näköisiin tai -tyylisiin ihmisiin. Seksuaalinen viehättyminen yleensä oman etnisen ryhmän ihmisiin onkin ehkä jopa merkittävin tekijä, joka ehkäisee kulttuurien ja ihmisten yhteensulautumista ja erillisten kulttuuriryhmien häviämistä.

Niinpä monikulttuuristuvasta kasvavan väkivallan yhteiskunnasta ei koskaan päästä eroon yhteensulautumalla, vaan kehitys vie aina pahempaan, kunnes hyvin erilaisten kulttuurien ymmärretään vaativan oman tilansa ja haittamaahanmuuton vastaanottaminen lopetetaan.

Katuturvallisuuden heikentyessä toivon, että jokainen vanhempi opastaa nuoriaan mielikuvaharjoittelemaan etukäteen, miten toimia tilanteissa, joissa toisaalta joutuisi itse hyökkäyksen kohteeksi ja toisaalta näkee, että joku muu joutuu sellaisen uhriksi. On äärimmäisen harmillista ajatella, että jos hyökkäyksen nähneistä nuorista olisi joku esimerkiksi keksinyt huutaa, että poliisit tulee, niin todennäköisesti nuoren kimppuun hyökännyt barbaarilauma olisi pötkinyt saman tien pakoon. Itselläni tällainen on tehonnut suomalaisiin kännitappelijoihin.

Lopuksi on ilmaistava oma halveksuntansa ministereitämme ja kansanedustajiamme kohtaan, perussuomalaisia lukuun ottamatta. Paljon on paheksuttu sitä, etteivät nämä ole reagoineet mitenkään täysin viattoman suomalaisnuorukaisen joukkopahoinpitelyyn hengiltä. Jussi Halla-aho paheksui suvaitsevaiston kieroutunutta, puolueellista asennetta, jossa omista ei välitetä mm. näin: ”Näyttää kuitenkin huolestuttavasti siltä, että muiden kuin vähemmistöjen hengellä ei oikeasti ole väliä. Jos olisi, päättäjät ilmaisisivat edes tyrmistyksensä Afrikasta ja Lähi-idästä tulleiden henkilöiden tekemistä ja suomalaisiin kohdistuvista väkivalta- ja henkirikoksista.

Rasistisesta väkivallasta puhutaan koko ajan. Milloin viimeksi suomalainen on tappanut mustan tai ”mustan” maahanmuuttajan?”

Helsingin Kaivohuone. Kuva: Carl Eugen Hoffers (1832-1893)