Kuukausi: tammikuu 2021

Nyt, kun Navalnyi on EU:ssakin sankari, on syytä korostaa, että Navalnyi on vahvasti kansallismielinen ja vaatii tiukkaa maaahanmuuttopolitiikkaa. Navalnyi saattaa olla jopa etnonationalisti – toisin kuin yleensä Euroopan kansallismieliset – koska hän on korostanut etnistä venäläisyyttä. Yle kirjoittaa asiasta näin:

”Vajaat 15 vuotta sitten Navalnyi erotettiin nyky-Venäjän perinteikkäimmän liberaalipuolueen Jablokon riveistä, koska hänellä katsottiin olevan liian jyrkkiä kansallismielisiä arvoja. Sittemmin Navalnyin etnistä venäläisyyttä ja tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa korostaneet ulostulot ovat jääneet taka-alalle. Niitä käytetään kuitenkin edelleen leimakirveenä, etenkin Kremliä lähellä olevien viestimien hyökätessä oppositiotoimijaa vastaan.”

Yle:ssä kuvaillaan Navalnyin paluu Venäjälle valkoisella ratsulla ratsastavan ritarin paluuna pahan valtakuntaan. Kansansa puolesta henkensä jo lähes antanut Navalnyi palasi äärimmäistä rohkeutta osoittaen murhaansa yrittäneiden kynsiin Venäjälle. Näin hänen maineensa on kasvanut ja todennäköisesti myös kansansuosio noussut.

Voisi kuvitella, että venäläiset olisivat aika yhtenäisesti tällaisen uhrautuvan yli-ihmisen puolella ja kansansa rahat varastavaa Putinia vastaan, mutta näin ei olekaan. Putin rakentaa parhaillaan huippukallista ja -salaista yksityispalatsia Mustanmeren rannalle. Putinin korruptioura alkoi Navalnyin mukaan jo vuonna 1991, kun Putin pääsi Pietarin kaupunginjohtajaksi ja ulkomaankaupan vientilisenssit olivat hänen vallassaan.

Navalnyi vaikuttaa lähes perfektionistiselta sankaruudessaan, kun hän julkisti yli kahden tunnin mittaisen Youtube-videon todisteineen Putinin korruptiosta, mutta vasta Venäjälle vihollistensa kynsiin palattuaan, koska ei halunnut omien sanojensa mukaan huudella ulkomailta.

Venäjä on kuin kehitysmaa, jossa korruptio ehkäisee demokratiaa ja hyvinvoinnin kehittymistä. 5/6 väestöstä kokee viranomaiset korruptoituneiksi. Boris Jeltsinin entisen neuvonantajan Georgi Satarovin tutkimuslaitoksen Indemin mukaan lahjuksia maksetaan vuosittain 2,5 kertaa valtion budjetin verran. Viranomaisille maksettava lahjus on nykyisin keskimäärin 13 500 $, Yliopistojen lahjonnassa on sanottu liikkuvan miljardi euroa. Mikä pahinta, myös tuomioistuimia pidetään korrptoituneina. Putinin ensimmäisen valtakauden aikana, vuoteen 2007 mennessä Venäjä putosi Transparency Internationalin korruptioindeksissä sijalta 82 sijalle 143.

Korruption lisäksi ovat Putinin järjestämät salamurhat ja niiden yritykset. Viisi vuotta sitten, vuonna 2015 Putinin yhtenä keskeisimpänä kriitikkona tunnettu entinen varapääministeri ja oppositiojohtaja Boris Nemtsov murhattiin ohiajaneesta autosta ampumalla. Tätä ennen virkamiesten veronkiertomenettelyjä tutkinut juristi Sergei Magnitski kidutettiin kuoliaaksi samassa vankilassa, johon Navalnyi nyt joutui. Vankilasta väitettiin Magnitskin tietenkin kuolleen sairauteen, välillä haimatulehdukseen ja välillä sydänkohtaukseen.

Salamurhia on lukuisia ja kohteina ovat olleet tietenkin myös toimittajat, kuten Anna Politkovskaja, joka selviytyi myrkytysyrityksestä, mutta ammuttiin kuoliaaksi.

Kaikesta tästä huolimatta vain viidennes venäläisistä hyväksyy Navalnyin toiminnan ja puolet ei hyväksy riippumattoman Levada-tutkimuskeskuksen syyskuussa tekemän kyselyn mukaan . Ovatko venäläiset siten edes ansainneet Navalnyin panosta ihmisarvoisemman Venäjän puolesta? No ehkä se riittää, että viidennes sentään on. Kymmenet tuhannet venäläiset ovat juuri osoittaneet sankarillisuutensa uskaltautumalla laittomiksi julistettuihin, rauhanomaisiin mielenosoituksiin Venäjällä ja yli 2 000 heistä on joutunut Venäjän väkivaltakoneiston korjaamina pidätetyiksi, mukaan lukien Navalnyin vaimo, josta on jo odotettu miehensä seuraajaa. Navalnyi on laskenut, että jos edes kymmenesosa Putiniin tyytymättömistä saataisiin kaduille, hallinto kaatuisi.

Vaikka tuota kymmentä prosenttia ei saataisi kaduille, on kiinnostavaa, kuinka Putin aikoo tukahduttaa orastavan nuorten kapinoinnin. Navalnyin huumoripitoiset Youtube-videot ovat suosittuja nuorten keskuudessa ja koululaiset ovat alkaneet poistaa Putinin kuvia koulujen seiniltä ja levittää näistä videoita Tiktokissa. Nyt Navalnyi, eikä hänen vaimonsa voi enää tehdä videoita Youtubeen, mutta toivottavasti löytyisi joku vaikka ulkomaiden suojista.

Entä Suomen tilanne tässä Putinin kriisissä? Täytyy toivoa, ettei kyseinen hirmuhallitsija ala etsiä ulkoista uhkaa Suomesta siirtääkseen venäläisten huomion pois itsestään. Suomen ei kannata ärsyttää Venäjää geopoliittisessa asemassaan. Se ei ole suomettumista, vaan viisautta. Suomen kannattaa arvostella ja ryhtyä toimiin Putinia vastaan ainoastaan osana EU:ta, ja toisaalta presidentti Sauli Niinistölle kannattaa jättää Putinin taivuttelu ja järjen puhuminen. Niinistö on kokenut ja harkitseva. Hänellä, jos jollain voi olla jotain uskottavuutta Putinin silmissä – toisin kuin muilla nykyään vallassa olevilla johtopoliitikoilla. Euroopassa ja maailmalla riittää kyllä yllin kyllin maita, jotka voivat huoletta hyökätä Putinin toimintaa kohtaan.

On Suomelle eduksi, jos EU reagoi nyt mahdollisimman voimakkaasti politiikan keinoin Navalnyin ja mielenosoittajien kohteluun. Se viestittää Venäjän suuntaan samalla, ettei kannata käyttäytyä ulkopoliittisestikaan aggressiivisesti, koska EU on valmiina reagoimaan. Toisaalta Putinilla ei ole paljon muita vaihtoehtoja kuin roikkua vallassa väkisin, koska vallan menetettyään hän joutuisi korruptio- ja murhasyytteisiin. Jos kyse olisi ”vain” korruptiosta, voisi olla järkevintä sopia Putinille syytesuoja ja lähettää tämä johonkin lämpimään maahan maanpakoon elämään kohtuullisella eläkkeellä samalla, kun valtiolta varastettu varallisuus otettaisiin takaisin.

Kuinka moni muuten on tullut ajatelleeksi, että jos Venäjä hyökkäisi Suomeen, niin sieltä olisi tulossa muitakin kuin alkoholisoituneita venäläissotilaita? Venäjällä on miljoonia muslimeja entisistä neuvostotasavalloista, joista ISIS:in kerrotaan saaneen erityisen paljon terroristeja riveihinsä. Venäjä päästi myös aluksi tietoisesti näitä lähtemään terrorismin palvelukseen Lähi-itään. Se on nähnyt islamilaiset taistelijat tärkeäksi varustuksekseen. Muutoin moraalittomana näyttäytyvä Venäjän hallinto on myös yllättäen hakenut ahkerimmin kaikista maista ISIS-lapsia Venäjälle – ja ilmeisesti myös -äitejä.

Kun halutaan lopettaa kehitysyhteistyö ja osoittaa se kankkulan kaivoksi, vedotaan usein Matti Kääriäisen esittämään kritiikkiin. Kääriänen on ulkoasianneuvos, joka toimi 40 vuotta ulkoministeriössä mm. Kenian, Sambian ja Mosambikin suurlähettiläänä. Kääriäinen on kuitenkin joutunut oikomaan käsitystä, jonka mukaan hän vastustaisi kehitysyhteistyötä sinänsä. Kääriäinen vastustaa nimittäin ainoastaan nykyisenlaista, tehotonta kehitysyhteistyötä. Lisäksi Kääriäinen on samaa mieltä PS:n kanssa siitä ilmiselvästä tosiasiasta, kuinka epäoikeudenmukaista on asuttaa osa pakolaisista – noin kymmenisen prosenttia – erittäin kalliisti Eurooppaan loppujen jäädessä noukkimaan avustusten murusia pakolaisleireille. Kääriäinen mainitsee saksalaistutkimuksen, jonka mukaan rikkaat maat tukevat noin 135-kertaisesti pakolaisia rikkaissa maissa verrattuna leireille jääviin pakolaisiin, joita tosiaan ovat ne jäljelle jäävät 90 % pakolaisista.

Entinen suurlähettiläs ei pidä pakolaisten asuttamista Eurooppaan järkevänä myöskään siksi, että paikallisväestön kanssa seuraa ongelmia, kun integroitumaton väestö kasvaa suureksi. Konfliktit liittyvät kohoaviin vuokratasoihin, asuntojen saatavuuteen, sosiaaliturvan jakamiseen, palkkauksen kehittymiseen, jne. Kääriäinen korostaa, että nämä seuraukset ovat faktoja.

Matti Kääriäinen kannattaa kuitenkin vahvasti kansainvälistä solidaarisuutta köyhiä maita kohtaan paitsi eettiseltä kannalta, myös siirtolaisvirtojen hillitsemiseksi. Olen itse samoilla linjoilla. En halua elää maailmassa, jossa esimerkiksi lapsia sokeutuu vain siksi, etteivät he saa riittävästi A-vitamiinia, enkä toisaalta halua myöskään siirtolaisvirtojen aiheuttamia konflikteja ja kehitysmaapiirteitä Eurooppaan.

Kun talous on heikoilla voidaan – ja PS:n tulisikin – vaatia kehitysmaiden auttamista siten, ettei se velkaannuta meitä enempää. Keinoja on monia. Ensinnäkin EU:ta tulisi moralisoida voimakkaasti siitä, että EU-maat hyväksikäyttävät Afrikan maiden hallintojen heikkoutta. Kääriäinen on hyvin perillä siitä, kuinka EU-maiden yritykset neuvottelevat itselleen esim. 25 vuoden verovapauksia, toisinaan jopa suoraan lahjomalla. Tämä onnistuu tietenkin helposti, kun kehitysmailla on heikko neuvotteluasema ja hirveitä diktaattoreita samalla, kun korruptio rehottaa. Suomessa on ilonpilkahduksena parhaillaan valmisteilla yritysvastuulaki, jolla voidaan näyttää mallia muille maille. Kun joku länsimaa näyttää esimerkkiä, pystyvät kehitysmaat vaatimaan helpommin samoja vastuullisuusperiaatteita muilta mailta.

Matti Kääriäinen mainitsee kehitysmaita köyhdyttävänä seikkana myös länsimaiden pankkisektorin. Kehitysmaiden velkaantuminen on jälleen kasvussa, kun pankit ovat joutuneet vaikeuksiin Euroopassa ja sen vuoksi siirtyneet rahastamaan kehitysmaita. Pankit antavat kehitysmaille löysästi rahaa kaikenlaisiin huonoihinkin hankkeisiin. Nyt tulisikin vaatia pankkien valvontasysteemin kehittämistä. Perinteisestihän kehitysmaat ovat maksaneet moninverroin enemmän lainojensa korkokuluja länsimaihin kuin saaneet kehitysyhteistyövaroja, joten rahavirrat ovatkin suuntautuneet perinteisesti köyhistä maista rikkaisiin – päinvastoin kuin yleisesti kuvitellaan.

Kääriäinen on samoilla linjoilla PS:n kanssa myös siinä, kuinka EU:n tulee vaatia kehitysmailta enemmän. Näiden tulee sitoutua aidosti korruption vastaiseen toimintaan. EU:n on vaadittava myös vastuullista väestöpolitiikkaa. Kääriäisen mukaan esimerkiksi Tansanian presidentti on sanonut, että sitä parempi, mitä enemmän naiset saavat lapsia. EU:n tulisi reagoida voimakkaasti tällaisissa tapauksissa ja miettiä tukien suuntaamista uudelleen.

EU voisi myös alkaa toimia pontevasti Afrikan maiden yhdysmiehenä maiden välisen kaupan edistämisessä, koska yhteistyö Afrikan maiden välillä on toistaiseksi ollut laihaa. Kauppa se on kuitenkin, joka kannattaa ja jolla voidaan päästä eroon köyhyydestä. Afrikassa on kyllä Afrikan unioni (AU), mutta ilmeisesti Afrikan diktaattorit ovat epäluuloisia toisiaan kohtaan, eikä kai se maiden kehittäminen muutenkaan kiinnosta tarpeeksi. Infrastruktuuri ei edelleenkään palvele maiden välistä kaupankäyntiä.

Kaikkein akuutein ja kiireellisin asia ulkopolitiikassa Suomen, Euroopan sekä myös hädänalaisten lasten kannalta olisi kuitenkin pakolaisleirien kehittäminen pysyviksi, pitkälle omavaraisiksi keskuksiksi, joissa voisi saada hyvää koulutusta, tehdä työtä ja elää normaalia elämää. Näiltä voisi viedä sitä tietotaitoakin takaisin kotiin, jos sinne joskus pääsee palaamaan. Kääriäinen näkee pakolaiskeskukset ratkaisuna siirtolaisvirtojen pysäyttämiseksi. Näitä on sivuttu julkisessa keskustelussa aiemminkin, mutta eräänä esteenä on ollut se, etteivät maat halua pysyviä pakolaiskeskuksia alueilleen. Nämä saattaisivat tosiaan muodostua ongelmiksi esimerkiksi sikäli, että ne houkuttelisivat helposti aina vain lisää ihmisiä köyhemmiltä alueilta. Ja voisivatko kehitysmaat luottaa siihen, että rikaat maat tukisivat pysyvästi ja riittävästi pakolaiskeskusten toimintaa, kun apu pakolaisleireille on ollut hyvin niukkaa tähänkin saakka? Ehkä voitaisiin allekirjoittaa sitovia sopimuksia, joihin voitaisiin luottaa.

Kääriäinen ehdottaa, että pakolaiskeskuksista luotaisiin verovapaita erityistalousalueita, joissa ulkomaiset yritykset voisivat toimia edullisesti. Ehkä tosiaan yritystoiminta voisi pakolaiskeskuksista laajentua helposti ympäristöönkin, mikä tekisi niistä houkuttelevampia mahdollisille isäntämaille.

Kun PS nousee hallitukseen toivon, että uusi hallitus harjoittaa myös aktiivista Afrikka-politiikkaa, jonka tavoitteena on Afrikan väestönkasvun ripeä hidastuminen. Se on tärkeässä roolissa taistelussa laitonta siirtolaisuutta vastaan. Inhimillisyyden ja kovuuden yhdistelmällä päästään parhaisiin tuloksiin, mutta kummalla tahansa yksinään epäonnistutaan eniten. Sekä inhimillisiä, että kovia keinoja olisi tärkeää miettiä jo etukäteen ja pyrkiä ottamaan omaa kokoa suurempi rooli EU:n Afrikka-politiikassa, koska EU:ssa ei liene edelleenkään näkyvissä merkkejä maininnanarvoisista pyrkimyksistä ehkäistä Afrikan väestöräjähdystä. Itse kukin haluaisi varmasti myös, että Afrikan safarieläimet säilyisivät meidän jälkipolvienkin iloksi.

Täältä voi kuunnella Matti Kääriäisen koko haastattelun (2019): https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/06/12/matti-kaariainen-maahanmuuttajat-uhka-vai-mahdollisuus

(Julkaistu blogikirjoituksina alunperin 10.1.2021)

Helsingin sanomat uutisoi sisäministeriön Tarja Mankkisen ja turvallisuusviranomaisten olevan sitä mieltä, ettei Pekka Haaviston Suomeen järjestämien ISIS-terroristien lapsia tule ottaa huostaan. Mankkinen on väkivaltaiseen radikalisoitumiseen erikoistunut sisäministeriön kehittämispäällikkö. Mankkisen mukaan turvallisuusviranomaisten ajattelu on muuttunut siihen suuntaan, että lapsia voidaan tukea huostaanoton sijaan muilla keinoilla. Mankkinen kommentoi Hesarille näin:

”Suhtautuminen on muuttunut, kun lapsia on palannut ja on nähty, miten he ovat päässeet eteenpäin. On nähty se kehitys, kun lapsi on päässyt tavalliseen elämänrytmiin sekä saanut hyvän ympäristön ja tukea perheeltä”.

Kuinka sisäministeriössä voidaan väittää, että ”tuki perheeltä”, siis lasten terroristivanhemmilta voi edistää lapsen kehitystä? Kuinka moni meistä luottaa näiden ministeriöiden virkamiesten osaamiseen ja järkevään harkintaan poliittisten virkanimitysten jälkeen? Entä kuinka moni uskoo, että lastensuojelun ylikuormittunut naisväki osaa ja uskaltaa olla kovana ISIS-terroristien edessä?

Väitän, että lapsia ei nimenomaan uskalleta ottaa ISIS-terroristeilta huostaan. Tämä on se syy. Lisäksi huostaanoton kustannukset ovat tietenkin valtavia, ja lisäkustannuksia syntyisi vielä enemmän huostaanotossa väkivaltaiseen uskontoideologiaan aivopestyistä lapsista.

Lastensuojeluviranomaiset eivät uskalla ottaa ISIS-terroristien lapsia huostaan, mutta sisäministeriössä ei välttämättä ole niinkään uskalluksesta kyse kuin naiviudesta. Presidentti Niinistökin varoitteli uudenvuoden puheessaan naiviudesta ISIS-terroristien kotiuttamisen yhteydessä. Naiviutensa ovat tunnustaneet toinen toisensa jälkeen erilaiset eurooppalaiset hallinnot monikulttuurisuuteen liittyen. Mankkisen mukaan turvallisuusviranomaiset ovat siis Suomessa alkaneet pitää ISIS-perheitä hyvinä lapsille, kunhan näitä tuetaan riittävästi.

Uskovatko nämä turvallisuudesta vastaavat tädit ja sedät tosiaan, että ISIS-terroristit muuttuvat samantien, kun pääsevät takaisin Suomeen? Nämä eivät ilmeisesti epäile lainkaan sitä, että esim. ISIS-Sanna kykenisi näyttelemään sujuvasti hyvää ja yhteistyöhaluista äitiä ulospäin kasvatuksen jatkuessa kotioloissa samanlaisena kuin ISIS:in parissa. Muistan, kun JIM:illä esitettiin tuomituista psykopaateista kertova dokumenttisarja, jossa kerrottiin mm., kuinka eräskin psykopaattivanki oli onnistunut manipuloimaan koko vankilan henkilökunnan päästäkseen tavoitteisiinsa – ja siinä oli sentään kyse kriminologian ammattilaisista.

Näin siis suomalaisilta vanhemmilta otetaan huostaan paljon vähäisemmistä syistä lapsia, mutta maailman väkivaltaisimman ja rasistisimman terroristijärjestön perheet haetaan Suomeen vailla mitään seuraamuksia viattomien lasten ja naisten tappamisiin, kidutuksiin ja raiskaamisiin osallistumisista tai tällaisen tukemisesta. Otetaan elätettäviksi ja lahjotaan kaikella mahdollisella tuella, jotta näiden olisi mahdollisimman mukava elää siinä toivossa, ettei aiheutuisi ongelmia. Näin nämä ovat mahdollisimman hyvissä voimissa levittämään propagandaansa.

Viranomaiset eivät myöskään välitä, eivätkä osaa torjua sitä ilmeisen suurta riskiä, että ISIS-terroristien lapset viedään lapsimorsiamiksi jihadisteille ulkomaille. Näin tulee mitä ilmeisimmin käymään, sillä ISIS-vaimo Sannahan naitti tyttärensä vain 13-vuotiaana ollessaan ISIS:in palveluksessa Syyriassa. Näin meillä Suomessa tyttöjen oikeudet koskevat vain osaa tytöistä, kun vihervasemmisto pääsee näyttämään suvaitsevaisuutensa äärimuotoja.

Supo on Hesarin artikkelin mukaan huolissaan radikaalin islamismin ylisukupolvisuudesta Suomessa. Ongelma ei koske vain leiriltä palaajia vaan myös muita perheitä. Supon Saana Nilssonin mukaan ”Meillä on lapsia ja nuoria, jotka ovat kasvaneet siihen kulttuuriin pienestä lähtien. Se on huolestuttava muutos, jota ei ollut vielä joskus kymmenen vuotta sitten ainakaan nykyisessä mittakaavassa” (HS 26.12.). Mankkisen mukaan asiaan ei ole puututtu millään tavoin.

Mankkinen mainitsee ääri-islamismin yhteydessä ongelmana väkivaltaisen äärioikeiston – mitä ilmeisimmin etnistä leimaamista liennyttääkseen. Tokihan väkivaltainen äärioikeisto on sen verran marginaali ilmiö, että suhteellisuudentaju ontuu pahasti, kun rinnastaa sen islamismin ja jihadismin nopeasti kasvavaan ongelmaan.

Nk. ”äärioikeiston” kohdalla voidaan myös kysyä, että onko kyse yleisestä rikollisuuden ihannoinnista vai vakavasti otettavasta rasismista. Olen itse nimittäin opettanut poikaa, joka kertoi syntyneensä white trash -perheeseen ja saaneensa tämän mukaisen ajatusmaailman ”äidinmaidossa”. Tämä yläkoululainen lastensuojelun asiakas kavereineen oli hyökännyt kertomansa mukaan myös kantaväestön nuorten kimppuun ja ryöstänyt sekä pahoinpidellyt näitä. Tunnen myös erään persun, jonka kimppuun white trash-porukkaan itsensä lukevat olivat hyökänneet, mutta tämä oli onneksi selviytynyt tilanteesta puhumalla.

Myös lapsiasiainvaltuutettu Elina Pekkarinen nostaa Hesarin artikkelissa ”rasismin” pöydälle lastensuojelun tarpeen ja jihadistisen terrorismin yhteydessä, eikä tällä viita islamistiseen rasismiin: ”Samantapaisia kysymyksiä saatetaan joutua pohtimaan myös vaikkapa poikkeuksellisen tiukkaa ruokavaliota noudattavien tai lapsia rasistiseen ajatusmaailmaan kasvattavien vanhempien kohdalla”. Suuri osa punavihreistä näkee ideologisilla silmälaseillaan rasismia Suomen suosituimman puolueen, PS:n kannattajissa, joten Elina Pekkarinen on ajatuksineen ihmisoikeuksien kannalta varsin vaarallisilla vesillä. Sisäministeriön Tarja Mankkinen sentään vetää rajan lastensuojelun tarpeessa ideologisen kasvatuksen yhteydessä siihen, kun aletaan opettaa väkivaltaisuuden ihannoimista. Rajanveto tähän kohtaan on varmasti yleisesti hyväksyttyä.

Suomalaisille tärkein asia on turvallisuus. Punavihreille sillä ei ole mitään arvoa, kun kyse on heidän ihmisoikeustulkintojensa toteuttamisesta.

(Julkaistu blogikirjoituksina ensikerran 3.1.2021)

UM:n virkamies väittää, ettei vaihtoehtoja ollut ISIS-terroristinaisten Suomeen tuomisessa, vieläpä veronmaksajien rahoilla. Nämä mielestäni maanpetollisesti toimivat ihmiset vetoavat aina kansainvälisiin sopimuksiin, vaikka muut maat ovat samoissa sopimuksissa, mutta toimivat vastuullisemmin kuin Suomi, kuten Yle kirjoittaa:

”Tanner sanoi tänään, ettei asiassa ollut kahta sanaa: laki olisi velvoittanut hänet toimimaan ilman hallituksen linjaustakin. Hänen mukaansa vaihtoehtoja ei lopulta ollut oikeudellisesti eikä käytännössä.”

”Tähän mennessä juuri mikään Euroopan maa ei ole halunnut tuoda al-Holista aikuisia yleisellä periaatepäätöksellä. Lähinnä Tšetšenian, Albanian, Kosovon ja Kazakstanin kaltaiset muslimimaat ovat evakuoineet sekä lapsia että äitejä. Vuoden alussa Norja kotiutti vakavasti sairaan lapsen mukana tämän äidin. Asiasta syntyi niin iso poru, että oikeistopopulistinen edistyspuolue lähti hallituksesta.”

Osoittaa uskomattoman heikkoa oikeudentajua, kuinka Ohisalo kommentoi uutisissa terroristien lennättämistä Suomeen. Että ratkaisuna on – JOS VAAN MAHDOLLISTA näiden terroristien hoitaminen radikalisoitumisen vastaisessa ohjelmassa. Mitään edesvastuuseen laittamisesta tämä ei maininnut, eikä lasten huostaanotoista, vaikka ISIS-Sanna on vieläpä parittanut 13-vuotiaan tyttärensä naimisiin ISIS-terroristin kanssa: ”Toimittajien raporttien mukaan Sanna oli avioitunut Syyriassa uudelleen, ja myös hänen 13-vuotiaan tyttärensä Sumayan kerrottiin olevan naimisissa.”

Median pitäisi nyt kysyä suoraan punavihreiltä suomalaisten alta maata kaivavilta poliitikoilta ensinnäkin, että kuka kantaa vastuun, jos nämä terroristit tai niiden lapset leikkaavat joltain pään irti kyseisen terroristijärjestön tapaan. Järjestöhän koulutti pienetkin lapset systemaattisesti tähän sadismiin.

Toisekseen tulisi kysyä, että paljonko hallitus virkamiehineen olisi valmis ottamaan terroristeja lapsineen Suomeen. Näitä lennätyksiä pidetään nyt ennakkotapauksina Euroopassa, joten kysymys on aiheellinen. Vastaavanlaisia tapauksia voi vielä tulla vaikka kuinka paljon. Voin kuvitella, että vastaus on sama kuin turvapaikanhakijoiden kohdalla – mitään ylärajaa ei nähdä terroristien lennättämisessä, joten vaikkapa 10 000 olisi myös ok.

Ruotsalaisista Al-Holin leiriläisistä 30-40:llä on somalitausta. Suomalaisistakin noin puolella ilmeisesti. Somalia on lupautunut ottamaan ruotsalaiset kansalaisensa Somaliaan:

”Al-Holille vangituista ruotsalaisista noin puolella eli 30–40 henkilöllä on somalitausta. Somalian EU-lähettiläs Ali Said Faqi kertoo Somalian presidentin hyväksyneen suunnitelman, jolla Somaliaan pyritään tuomaan ruotsinsomaleita lapsineen sekä henkilöitä useista muista Euroopan maista.

– Jos kukaan ei halua heitä, eivätkä eurooppalaiset hyväksy heitä takaisin, niin Somalian presidentti on päättänyt, että halukkaat naiset ja lapset voivat palata takaisin Somaliaan.”

Tästä tarjouksesta huolimatta Suomen nykyhallitus haluaa nämä Suomeen.

Terroristien hakemisesta vastuulliset ovat vedonneet jatkuvasti myös siihen, etteivät kurdit anna erottaa lapsia vanhemmistaan, joten terroristivanhemmatkin pitää tuoda tänne. Toimittajien olisi nyt kysyttävä, että mitenkä tiukasti asiasta on yritetty neuvotella. Ja mikä tähän on syynä, etteivät kurdit halua lapsia otettavan huostaan terroristivanhemmiltaan? Tätä ei ole kukaan tietääkseni avannut.

Mutta ISIS-Sannan tunnistaa kyllä kadulla silmistä, kun tulee vastaan – piilottelusta huolimatta. Katsotaan, mihin kouluihin lapset päätyvät. Synttäreille on sitten kutsuttava kaikki luokan pojat, kuten nykyään kouluissa suositellaan. Olipa radikalisoitumisen purkamiseen tähtäävä Exit-hoito toiminut kuinka tehottomasti tahansa.

(Ensijulkaisu blogikirjoituksina 21.12.2020)

Minulle soitti jo eläköitynyt ammattikoulun opettaja kertoakseen, kuinka ammattikouluissa oppilaanohjaajat painostavat opettajia päästämään ala-arvoisesti suoriutuneet maahanmuuttajataustaiset oppilaat läpi kouluista. On kuulemma yleistä, että maahanmuuttajataustaisten oppilaiden suoritusten keskiarvo jää alle yhden arvosteluasteikossa, mutta opot ammattikouluissa painostavat opettajia antamaan hyväksytyn päättöarvosanan. Syynä tähän on se, että ammattikoulut saavat valmistuneista rahaa valtiolta. Jotta rahoitus säilyisi entisellään huolehditaan, että osaamattomatkin oppilaat saavat tutkintopaperit kouluista.

Kyseinen opettaja oli tehnyt uran ajoneuvotekniikan puolella ja hän oli toiminut myös lopputöiden vastaanottajana useita vuosia. Näin hän oli hyvin perillä lopputöiden tasosta, jolla oppilaita valmistuu. Kyselin eläköityneeltä ammattikoulun opettajalta ja lopputöiden vastaanottajalta, että päästetäänkö sitten kantasuomalaisetkin ala-arvoisesti suoriutuvat läpi amiksista, kuten maahanmuuttajataustaiset. Hän vastasi, että kantasuomalaiset suoriutuvat lähes aina hyväksyttävästi ajoneuvotekniikan opinnoissa. Samoin venäläiset ja virolaiset pärjäävät hyvin, joskin venäläisillä on usein kuulemma väärennettyjä työtodistuksia opintoihin hakeutuessaan. Ghanalaisetkin nousivat esille erinomaisena ryhmänä, jotka olivat niin huippuunsa motivoituneita, että se herätti jopa yleistä hilpeyttä. Sen sijaan muilla maahanmuuttajaryhmillä opiskelu oli tyypillisesti ”löysänä menemistä”. Monikulttuurisuus ajoneuvotekniikan puolella näkyi motivaation puutteena, laiskuutena ja etnisinä jännitteinä.

Vaikeimpiin tilanteisiin ammattikoulujen opettajat joutuvat maahanmuuttajaoppilaiden kanssa silloin, kun ammattikouluihin lykätään kielitaidottomia oppilaita. Nämä eivät ymmärrä opetuksesta paljoakaan, mutta läpi pääsevät nämäkin. Välillä tosin on niin totaalisen kielitaidottomia tapauksia, että oppilaita on jouduttu tiputtamaan pois opinnoista.

Amisopettaja kertoi, että ajoneuvotekniikan opetusta oli annettu myös puolustusvoimissa monikulttuurisille porukoille. ”S-ryhmälle” oli tyypillistä, että he haukkuivat kouluttajat aina aluksi rasisteiksi, minkä jälkeen käytiin pitkälliset keskustelut asioista, ja tilanteet saatiin normalisoitumaan.

Esitetyn valossa herää huoli siitä, kuinka luotettavaa suomalainen ammattiosaaminen on jatkossa. Alansa ammattilaisiin on tähän saakka voinut luottaa turvallisin mielin. Amisopettaja kertoikin ammattitaidon rapautumisesta huolestuttavan esimerkin omalla alallaan. Hän oli nimittäin tutustunut ajoneuvovahinkotilastoihin. Niissä tietty aiemmin mainittu ryhmä oli ammattiautoilijoissa kuulemma niin yliedustettuna, että muut ryhmät eivät edes yhteensä yllä samoihin vahinkolukuihin.

Pidän saamiani tietoja luotettavina vähintään pääasioiden suhteen. Tarkistin myös googlaamalla, että soittaja oli toiminut ajoneuvotekniikan asiantuntijanatehtävissä. Meillä Suomessa on noussut julkisuuteen aikoinaan myös yliopistojen kohdalla se, kuinka tutkintotodistuksia halutaan antaa liukuhihnalta ja tasosta tinkien niin maisterin- kuin tohtorinkoulutusohjelmissakin, ja tässä on samantyyppisistä motiiveista kyse. Yleisessä tiedossa on myös se, kuinka kehitysmaista tulleita maahanmuuttajia yritetään kotouttaa epätoivoisesti ohjaamalla näitä niin työelämään kuin oppilaitoksiinkin ja toivotaan kielitaidon karttuvan parhaiten tällä tavalla. Voimavaroja ja rahaa kuluisi valtavasti hukkaan, jos esim. puolet kehitysmaamaahanmuuttajaoppilaista jäisi kertaamaan luokkansa ja opettajilta voisi mennä hermot.

Tässä oli kyse ajoneuvotekniikasta jossain ammattikoulussa. Voimme kuitenkin olettaa, että kyseisessä ammattikoulussa on enemmän tai vähemmän samoja ongelmia ja ratkaisukeinoja näihin muillakin opiskelulinjoilla. Samoin voimme olettaa edellä käsitellyn perusteella, että nämä ongelmat eivät koske ainoastaan kyseistä ammattikoulua, vaan ovat yleistettävissä laajemminkin. Ongelman laajuutta ja yleisyyttä kokonaisuudessaan voimme vain arvailla. Eri opintolinjat keräävät erityyppisiä oppilaita. Varmasti on paljon myös Suomeen asettumaan pääsystään kiitollisia kehitysmaista tulleita maahanmuuttajaoppilaita, jotka ovat oppineet suhteellisen ripeästi suomen kieltä riittävästi opiskellakseen sujuvasti, ja motivaatio on korkealla. Ghanalaiset tulivat jo mainituiksi ajoneuvotekniikassa. Tämä ei kuitenkaan poista esitettyä ongelmaa, jossa poltetaan taas suomalaisten verovaroja hukkaan ja rapautetaan luottamusta ammattitutkintoihin.

(Julkaistu blogisivustoilla 13.12.2020)

Useilla maahanmuuttajaluokilla opettaneena ajatukseni on vahvistunut siitä, kuinka Suomen on kertakaikkiaan vaadittava maahanmuuttajaoppilailta kouluissa sinnikästä opiskelua tai oppilaiden ja heidän perheidensä oleskelulupia ei enää jatketa. Osa maahanmuuttajataustaisista oppilaista yrittää siinä, missä keskiverrot suomalaiset oppilaat, mutta osa taas ei. Erityisesti kaikkein ongelmallisimman kulttuuriryhmän kohdalla stereotypia myöhästelystä ja laiskottelusta helposti vahvistuu kokemusten kautta. Toki ahkeria yksilöitä löytyy tässäkin ryhmässä.

Suomi profiloituu maahanmuutossa ennen kaikkea humanitaarisen maahanmuuton maana, jossa kansailaisuuden saa nopeammin ja helpommin kuin muualla Euroopassa. Toisaalta olemme pieniväestöinen maa, jonka pärjääminen on perustunut korkeaan osaamiseen. Näin meillä on oltava keinot turvata osaamisemme tulevaisuus heikkolaatuisen maahanmuuton paineessa.

Tuoreessa Suomi seuraavan polven kasvuympäristönä -raportissa 15/2020 verrattiin maahanmuuttajataustaisten oppilaiden peruskoulun päättötodistusten lukuaineiden keskiarvoja kantasuomalaiseen vertailuryhmään. Oppilaista, joiden vanhemmat olivat Lähi-idästä tai Afrikasta kotoisin lukuaineiden keskiarvo oli alle kahdeksan 78 %:lla. Kantasuomalaisilla osuus oli 57 %. Eroa on siten pyöreästi 20 prosenttiyksikköä. Tässä vertailussa on lisäksi huomioitava pari seikkaa; vieraskieliset oppilaat suorittavat yleensä suomen kielen hyvin paljon kantaväestön suomen opintoja helpommat opinnot S2-ryhmissä. Toisaalta on uutisoitu, että maahanmuuttajataustaisia oppilaita suositaan arvosanoissa, ilmeisesti kannustusmielessä, ja erot samantasoisista suorituksista kantaväestön oppilaiden kanssa voivat olla jopa kahden arvosanan verran maahanmuuttajaoppilaiden hyväksi. Onneksi peruskouluihin on tulossa pian uudet arvostelukriteerit, joilla pyritään vähentämään huomattavasti opettajien erilaisia käytäntöjä ja epätasapuolisuutta arvosanojen myöntämisessä.

Edellä mainittua tuoretta raporttia luotettavammat, mutta vanhemmat tutkimustulokset ovat eri kulttuuriryhmien osaamista vertailevat PISA-tulokset (vuodelta 2012), joissa opettajien erot oppilaiden arvioinneissa tasoittuvat. Eri maiden maahanmuuton laatueroista kertoo hyvin se, että Suomessa kantaväestön ja maahanmuuttajataustaisten oppilaiden erot PISA-tuloksissa ovat OECD-maiden suurimmat kantaväestön hyväksi, kun Australiassa maahanmuuttajataustaiset pärjäävät paremmin koulussa kuin kantaväestö. Toisen polven maahanmuuttajat pärjäävät Suomessa odotetusti yleensä paremmin kuin ensimmäisen polven joitakin poikkeuksia, kuten somaleja lukuun ottamatta – joiden kohdalla tulokset heikkenevät entisestään. Lukutaidossa toisen polven maahanmuuttajat jäivät 87%:iin kantasuomalaisten keskimääräisestä tasosta ja matematiikassa 86 %:iin. Somalinkielisillä vastaavat tasot kantaväestöön verrattuna olivat 83 % ja 81 %.

Näissä tutkimuksissa on merkille pantavaa, kuinka ne ovat usein kansainvälisestikin vasemmistolaishenkisiä. Tätä kuvastaa em. VTV:n raportin tulkinta, jonka mukaan maahanmuuttajataustaisten kantasuomalaisia heikompaan koulumenestykseen on syynä maahanmuuttajataustaisten syrjintä, ja tämän kerrotaan samassa yhteydessä olevan kansainvälisesti yleinen tulkinta: ”Kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa tällainen ero osaamisessa tulkitaan pääasiallisesti maahanmuuttajataustaisten oppilaiden erilaiseksi kohteluksi.”

Jos ja kun erilaista kohtelua onkin maahanmuuttajaoppilaita kohtaan, niin se tapahtuu vallalla olevan positiivisen diskriminaation hengessä, jossa maahanmuuttajat saavat ylimääräistä opetusta esim. tuki- ja oman äidinkielen opetuksessa, sekä sitten tietenkin annetaan kannustavia arvosanoja.

Monikulttuurisuuspolitiikka ja monikulttuuristen identiteettien korostaminen toisaalta varmasti heikentää uskoa omaan osaamiseen, osaamisitsetuntoa. Mitä vahvemmin kokee kuuluvansa heikkojen oppijoiden kulttuuriryhmään, sitä enemmän tällainen identiteettipolitiikka vaikuttaa varmasti oppimista heikentävästi. Maahanmuuttajaoppilaat tuntuvat myös korostavan pitkälle monikulttuuristuneissa kouluissa itse erilaisten etnisten taustojen merkitystä kielteisellä tavalla, mikä vaikuttaa viestittävän juurettomuuden tunteesta. Tilannetta kuvaa opettajan näkökulmasta hyvin se, kuinka oppilaat kysyvät usein, että mistä maasta minä tulen ja olenko suomalainen. Olen täysin kantasuomalainen, mutta koska niin suuri osa oppilaista on lähinnä kehitysmaista, itänaapurista ja Kiinasta kotoisin, he ajattelevat, että minäkin saatan hyvinkin olla joku muu kuin suomalainen. Oppilaat nähnevät suomalaisuuden väistyvänä asiana, eikä vallitsevana kulttuurina.

Nuoret ovat yleensä mukavia oppilaina, vaikka olisivatkin rauhattomia ja äänekkäitä. Nuoruus on vaikeaa aikaa ja itsetunto vasta hauraassa muotoutumisvaiheessa. Myös maahanmuuttajanuoret ovat omien kokemusteni mukaan yleensä sympaattisia, enkä ole kohdannut ongelmauskonnonkaan tunnustajien suunnalta opettajan vähättelyä. Voi toki johtua siitä, että olen kovana tarvittaessa.

Nuorten yleisestä hauraudesta ja mukavuudesta huolimatta Suomen hyvinvointi ei tule kestämään väestönvaihdosta heikosti koulussa pärjäävään väestöön. Kyse on myös merkittävästä turvallisuuskysymyksestä. Suomessa on jo omastakin takaa ongelmia heikentyneen oppilasaineksen vuoksi, kun ihmiset tekevät yhä vanhempina lapsia, minkä seurauksena lapsilla on useammin kehityshäiriöitä ja tuen tarvetta. Myös kaiken oppimisen edellytyksenä oleva luku- ja kirjoitustaito on heikentynyt etenkin pojilla. Tähän lienee paljolti syynä kirjojen vaihtuminen liikaa pelimaailmoihin.

Yksisuuntainen hyöty mistä tahansa ei johda yleensä hyvään. Maahanmuuttopolitiikan on perustuttava jatkossa win-win -periaatteelle Suomeen muuttavien ja suomalaisten välillä.

Suomen vastuuttomasta maahanmuuttopolitiikasta huolimatta olkaamme kannustavia ja ystävällisiä nuorisolle taustasta riippumatta.

(Julkaistu alunperin blogisivustoilla 3.12.2020)