Kategoria: Uncategorized Page 3 of 18
(Blogikirjoitukseni 29.1. PS-blogeissa)
On ollut ilahduttavaa huomata Ilveskallion uutisia kuullessa, että vanha, kunnon metsäaktivismi on hengissä. Muistuu mieleen ajat, kun vihreät olivat vielä enemmän Suomea suojeleva kuin tuhoava puolue.
Vaikuttaa siltä, että metsäaktivistit Ilveskalliossa ovat hyvällä asialla. Ilveskallio on vanhaa metsää ja sitä ympäröivät kuusen geenireservimetsät. Ilveskalliosta mainitaan löytyvän myös harvinaisia kovakuoriaislajeja.
Vanhojen metsien lajisto on runsaampaa kuin nuorempien, koska niissä on eriasteisia lahopuita, joissa on omat lajistonsa. Myös metsäteollisuuden sivuilla kerrotaan asiantuntevasti aiheesta, kuten siitä, että jopa neljäsosa Suomen metsälajeista on riippuvaisia lahopuusta. Metsätuholaiset eivät tutkimusten mukaan leviä vanhoista metsistä, koska runsaan lajiston sisällä on tervettä kilpailua. Sen sijaan tuholaiset leviävät Euroopassa vanhoista, samanikäisiä puita käsittävistä kuusiplantaaseista.
Miksi Metsähallituksen tulisi parturoida juuri Ilveskallion aluetta, kun valtiolla riittää metsää muuallakin parturoitavaksi? Suomen luonnonsuojeluliiton asiantuntijan ja entisen vanhojen metsien vastaavan, ystäväni Olli-Pekka Turusen näkemys on, että alueen metsät ovat Uudenmaan suojelemattomista metsistä arvokkaimmat lajistoltaan. Hän näkee ne Itä-Uudenmaan omana potentiaalisena nuuksiona, jossa ihmiset voivat virkistäytyä ja nähdä upeaa luontoa. Sellaista paikkaa ei Itä-Uudellamaalla toistaiseksi ole, mutta kysyntää varmasti riittäisi, koska Nuuksiokin on kovalla kulutuksella ja sitä aiotaankin laajentaa. Samoin Sipoonkorpi on ruuhkautunut etenkin sienestysaikaan.
Suomessa on perinteisesti suojeltu mieluiten pohjoisen kitukasvuisia luontoalueita, koska niillä ei ole paljoa metsätaloudellista arvoa. Sen sijaan Etelä-Suomen metsistä on suojeltu vain 3%, vaikka metsäluonto on tietenkin aina kasvuolosuhteiltaan suotuisammassa etelässä lajistoltaan monipuolisempaa.
Koko Suomessa metsistä on suojeltu alle 6%. Valtaosa suojelualueista on pieniä ja liian kaukana toisistaan, jotta lajisto voisi siirtyä niiden välillä ja jotta lajiston säilyminen olisi vakaalla pohjalla pitkälle tulevaisuuteen. EU:n metsistä on alkuperäisessä tilassa enää 4%, vaikka metsäpinta-alaa onkin ihan kiitettävästi.
Suomalaisille luonto on tärkeä. Luonnolla on tutkitusti tärkeitä terveysvaikutuksia. Vaikka luonnonsuojelun nähdään perustuvan ns. pehmeisiin arvoihin, vaeltaminen ja metsissä liikkuminen vaikka riistan metsästyksen merkeissä on monelle raavaallekin miehelle tärkeä harrastus. Lajiston monipuolisuus niin kasvien kuin eläintenkin osalta on tärkeää luonnossa liikkujalle, jos on vähääkään silmää, korvaa ja uteliaisuutta ympäristöä kohtaan, kuten muillakin eläimillä.
Vaikka luonnossa tekisikin vain lyhyempiä kävelylenkkejä ja vaatimattomammissa puitteissa, voi tietoisuus vanhojen ja suht alkuperäisessä kuosissaan olevien metsien olemassaolosta olla tärkeää elämänlaadulle. Vanhat metsät ovat olleet aina vahvasti läsnä fantasiagenressä mielikuvituksen ruokkijoina.
Metsillä ja luonnolla on myös yhä merkittävämpi rooli ihmisen hengellisyydessä, kun maallistuminen on edennyt uskontojen osalta, mutta ihmismieli kaipaa yhä syvempää merkitystä ja mysteerejä elämäänsä.
Jos emme koko Euroopassa suojele riittävästi jäljellä olevia alkuperäisten metsien rippeitä, on vaikeaa vaatia uskottavasti maapallon keuhkoiksi kutsuttujen sademetsienkään suojelua. Paitsi, että ne ovat tärkeitä maapallon ilmaston ja makean veden varantojen kannalta, myös suuri osa lääkekehityksestä perustuu yhä sademetsien kasveihin.
Nyt on syytä karsia menot esimerkiksi maahanmuutosta, jotta vientituloja ei tarvitse repiä jopa komeista, vanhoista kansallismetsistä maahanmuuttajien elättämiseksi.
Tutkija Pasi Saukkonen (12.11.2022): Puheet työperäisestä maahanmuutosta täysin vastuuttomia
Päättäjien olisi todellakin lopetettava populismi asiassa ja sen sijaan, että haetaan vastakkainasettelua, pyrittävä yhdessä ratkaisemaan huoltosuhdeongelma. Tunnetusti isot ongelmat vaativat monenlaisia toimia laajalla rintamalla, eikä niihin ole yhtä yksinkertaista ratkaisua. Lisäksi, kun ongelman ymmärtää huonosti ja pinnallisesti, tehdään huonoja ratkaisuja, jotka helposti vain pahentavat ongelmaa. Esimerkiksi punavihreiden tarmokkaasti ajamat kotihoidontuen leikkaukset kunnissa, jotta maahanmuuttajaäidit saadaan töihin lasten ollessa vielä puhekyvyttömiä, on asiantuntijoidenkin mukaan ollut haitallinen yritys pyrkiä vaikuttamaan ongelmaan.
Tarvitsemme maahanmuuttoa osaratkaisuna, mutta sen tulee olla huolella säädeltyä, jotta saamme tarpeisiimme soveltuvia maahanmuuttajia, emmekä elintasopakolaisia, jotka jäävät joidenkin vuosien kuluttua Suomeen tulostaan sosiaaliturvan varaan, kun pizzeria ei enää ole kannattava kovan kilpailun seurauksena tai lähihoitajan työ tuntuu liian raskaalta ja kannattamattomalta sosiaaliturvan varassa elämiseen verrattuna.
Hallitun ja maltillisen maahanmuuton lisäksi meidän on ratkaistava suurempi ongelma, eli suomalaisten alhainen syntyvyys, joka ei vastaa suomalaisten toiveita lapsiluvusta. Kyse on myös suuresta inhimillisestä ongelmasta. Tietoisuutta ihmisen hedelmällisestä iästä ja hedelmällisyyden vaalimisesta on lisättävä, opiskelu on voitava joustavasti yhdistää lasten hankintaan nykyistä nuoremmalla iällä, lapsimyönteisyyden on näyttävä katukuvassa, ja kouluissa myönteisyys lasten hankintaa ja parinmuodostusta kohtaan on sisällytettävä opetussuunnitelmaan. Seksuaalikasvatus painottuu nyt hieman liikaa ehkäisymenetelmien syväanalyyttiseen tuntemiseen.
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009190374.html
(Julkaistu blogeissa 6.1.2023)
Länsimaisten miesten siittiöiden määrä on puolittunut vain parissa sukupolvessa. Lähes puolet suomalaismiehistä on siinä kunnossa, ettei raskautta saa alulle kovin helposti. Tilanteen luisuminen yhä huonompaan suuntaan jatkuu, sillä seurantatutkimuksissa on käynyt ilmi, että 1980-luvun lopulla syntyneillä suomalaismiehillä oli selvästi vähemmän siittiöitä kuin 1980-luvun alussa syntyneillä.
Mieleen on jäänyt uutinen, tuolloin 37-vuotiaasta, isyydestä haaveilevasta Pyrystä, jonka spermasta ei löytynyt yhtään siittiötä. Kun romahdus on äkillinen, luulisi syyt olevan mahdollista jäljittää. Myös valmiutta radikaaleihin toimiin luulisi löytyvän, kun kyse on ihmiskunnan eräästä kohtalonkysymyksestä.
Syyllisiä miesten siittiötuotannon radikaaliin romahdukseen näyttäisivät olevan ympäristömme kemikaalit. Epäterveellisellä ruokavaliolla ja istumatyölläkin on vaikutuksensa, mutta tuskin ne näin radikaalilla tavalla näkyvät. Löysin Hyvä Terveys -lehden vanhan artikkelin, jossa kerrotaan, että yleisimpiä siittiötuotantoa heikentäviä kemikaaleja ovat ftalaatit, joita käytetään erityisesti PVC-muovin valmistuksessa pehmittimenä:
”Muovista jopa puolet saattaa olla ftalaatteja. Niitä on kaikessa, missä on PVC-muovia, kuten matoissa, vaatteissa, kengissä, laukuissa ja urheiluvälineissä. Lisäksi ftalaatteja voi löytyä muistakin valmisteista, kuten rakennustarvikkeista, liimoista, kosmetiikasta ja pesuaineista.”
Artikkelissa korostetaan ftalaattien siirtymistä äitien kautta lapsiin ja etenkin äitien raskausaikana. Keinoja, joilla raskaana oleva voi välttää erityisesti ftalaatteja, olisikin hyvä miettiä perheissä yhdessä.
Voiko PVC-muovia sitten tunnistaa jotenkin? Löysin HSY:n sivuilta tällaisen vastauksen:
”Tyypillisiä PVC-tuotteita: pressut, maksukortit, sadetakit, keittiön vahaliinat, puhallettavat uimapatjat, putket ja letkut, muovimatot. Sortti-asemien muovikeräykseen PVCV-muovi ei kelpaa. PVC-muovi merkitään tunnuksella 03, usein kolmion sisällä. Aina merkintää ei kuitenkaan ole.”
Jos tuotteita ei pystytä valmistamaan ilman ftalaatteja ja niistä saattaa irrota niitä niin, että heikentävät miesten hedelmällisyyttä, tuotteiden valmistaminen tulee kieltää. Ainakin silloin, jos lapset ovat helposti niiden kanssa kosketuksissa ja raskaana olevat naiset. Edellä mainitulta listalta voisi hyvin kieltää esimerkiksi muovimatot ja vahaliinat. Nehän tulevat vieläpä yleensä boikotoitavasta Kiinasta.
Tuoreet uutiset tiskiaineiden riskeistä saivat minut jälleen miettimään kemikaalien vaikutusta terveyteemme ja syntyvyyteen. Tekniikan Maailmassa kerrotaan tuoreista, kansainvälisistä tutkimustuloksista, joiden mukaan teollisissa tiskikoneissa, myös kouluissa, käytetään yleisesti huuhtelukirkasteita, joista jää ainetta astioihin. Tämä tuhoaa suoliston sisäpintaa altistaen kroonisille sairauksille. Mikä on tilanne Suomen kouluissa? Astiat jäävät toisinaan myös liukkaiksi koneiden hoitamattomuutta tai niiden käyttöiän lähestyessä loppuaan.
Suomelan kodinkonekorjauksessa suositellaan myös tiski- ja pyykinpesuaineiden vähentämistä huomattavasti koneiden käyttöohjeiden suosituksista, jotta koneet kestäisivät ehjinä pidempään. Reilu teelusikallinen tiskariin ja ruokalusikallinen pyykinpesukoneeseen. Tästä varmasti myös elimistö ja ympäristö kiittäisivät.
Teflonpannuja olen myös mietiskellyt. Niitä pidetään turvallisina, kun ne eivät ole naarmuuntuneita, eikä niitä kuumenna liikaa. Kuinka tästä tiedetään ja huolehditaan? Aiheesta on tehty myös infernaalinen dokumentti, mutta se ei ole tällä hetkellä katsottavissa Yle Areenassa. Se, ettei teflonpannuja vedetä pois markkinoilta, osoittaa osaltaan, kuinka järkyttävän välinpitämättömiä ihmisille haitallisten kemikaalien suhteen edelleen ollaan. Jos poikamiesboksista löytyy teflonpannu, kuinkahan monella se on pistämättömässä kunnossa?
Entä pyykinpesuaineet, mukaan lukien täysin turhat, kermaperseilyyn tarkoitetut huuhteluaineet, jotka lisäävät turhaa ympäristökuormaa? Hajusteissa on havaittu niin sanottuja ”hormonihäiriköitä”, jotka voivat vaikuttaa poikien hedelmällisyyteen. Ja pyykkiaineissahan hajusteita riittää. Hajusteettomat pyykinpesuaineet ovat lähinnä erikoisuuksia, joista tulee mieleen, että ne on tarkoitettu yliherkkyydestä kärsiville.
Itse pyykkään kaikki poikieni kalsarit nykyään vain hajusteettomilla pyykinpesuaineilla. Hajusteet olisi syytä kieltää kokonaan pyykkiaineissa, jotta hormonihäiriköitä sisältäviä pesuaineita ei enää käytettäsi lapsiperheissä. Hormonihäiriköitä päätyy niitä käytettäessä myös aina ympäristöön. Nyt lähtevät myös keittiönpöydän vahaliinat kellariin, kunnes poikien murrosikä on ohi. Mielellään olisin kuitenkin tiennyt näistä asioista tarkemmin jo paljon aikaisemmin. Neuvoloista ei juuri hyödyllistä tietoa irtoa, kunhan mittaillaan ja rokotetaan.
Olisi noudatettava varovaisuusperiaatetta ja kiellettävä vihdoin mahdollisesti haitalliset kemikaalit, jotka eivät ole välttämättömiä. EU on liian hidas ja etenkin Saksa-johtoisena epäonnistunut irvikuva, joten Suomen on otettava kemikaaleja vastaan taistelussa rohkeasti ohjat omiin käsiinsä.
Tulevaisuudessa ei tarvita enää ehkä ehkäisyvälineitä, kun lapsensaanti luonnollisella menetelmällä on sellainen ihme, että se otetaan riemulla vastaan, jos on osuakseen kohdalle.
Tekniikan Maailma (2.12.2022) kertoi huolestuttavaa tietoa tiskikoneiden ainejäämien vaikutuksesta elimistöön. Lähes jokaiselle meistä lienee tuttu välillä kaupunkilegendaksi arveltu kertomus siitä, kuinka patologit väittävät kuolleen ihmiskehon säilyvän luonnollista pidempään mm. tiskiainekemikalisaation vaikutuksesta. Tiedustelin koulujen tiskikoneiden mahdollisesti aiheuttamasta kemikaalikuormasta Espoon ruokapalvelujohtajalta ja vastaus on kuvan alla.
”Espoo Catering käyttää kotimaisia ammattikäyttöön tarkoitettuja konetiskiaineita ja käytetyt huuhtelukirkasteet ovat joutsenmerkittyjä (https://joutsenmerkki.fi/) tuotteita, joka tarkoittaa erittäin tarkkaa analyysiä ympäristövaikutuksista, kuten raaka-aineiden alkuperästä, biohajoavuudesta, vaaraluokituksista sekä turvallisuudesta ja näille kaikille on tiukat vaatimustasot. Käytettävät huuhtelukirkasteet eivät sisällä artikkelissa mainittuja alkoholi-etoksylaatteja. Ruokaviraston sivulla https://www.ruokavirasto.fi/elintarvikkeet/elintarvikeala/tilat-ja-valineet/puhtaus-ja-kunnossapito/astiahuolto/ pesuprosessin yhtenä osana mainitaan huuhtelukirkaste, joka nopeuttaa astioiden kuivumista
Konetiskiaineiden valmistajan mukaan astioiden pinnalle ei saa jäädä myrkyllisiä aineita. Mikäli näin on, valmistaja ei ole huolehtinut tuotteiden turvallisuudesta riittävällä tavalla. Lisäksi tuotteiden käyttöturvallisuustiedotteissa pitää näkyä myrkyllisiksi luokitellut raaka-aineet kemiallisissa tuotteissa, koska ilmoitusvelvollisuus on jo hyvin pienistä pitoisuuksista alkaen. Suomessa pesu- ja puhdistusaineala toimii vastuullisesti ja viranomaistaho valvoo heidän toimintaansa kuten myös kaikkien ateriapalvelutuottajien toimintaa.
Seuraamme viranomaistahojen tiedottamista ammattikeittiöihin liittyvissä asioissa koko ajan.”
