Lähdin viime kunnallisvaaleihin sitoutumattomana ehdokkaana perussuomalaisten listalla. Politiikkaan lähteminen oli suoraa jatkumoa aktivismilleni Suomen maahanmuuttopolitiikan järkeistämiseksi. Mielestäni on Suomen kannalta kestämätöntä kehitystä, että maahamme asutetaan käytännössä pysyvästi ihmisiä, joista vain pieni murto-osa työllistyy pitkälläkin aikavälillä. Niistäkin, jotka työllistyvät suuri osa työllistyy tulkeiksi ja muihin omaa yhteisöä palveleviin julkisen sektorin tehtäviin, mikä vain paisuttaa julkisen talouden alijäämää.
Koen myös syvästi epäoikeudenmukaisena sen, kuinka Suomi ja koko Eurooppa panostaa valtaosin suhteellisen harvalukuisten turvapaikanhakijoiden ylläpitoon Euroopassa samalla, kun niin kriisinhallinnan resurssit kuin monet maailman pakolaisleirit on jätetty retuperälle. Jemenissä käydään parhaillaan ”unohdettua sotaa”, joka oltaisiin voitu todennäköisesti estää tehokkaalla kriisinhallinnalla.
Samalla suomalaisten turvallisuus on vaarannettu, kun kuka tahansa voi tulla rajojen yli ilman minkäänlaisia henkilötietoja lausumalla ”asylum”. Onkin suoranainen farssi, että myös rikollinen tai vaikkapa pakeneva ISIS-terroristi voi lampsia vapaasti Suomeen, mutta EU:n ulkopuolisilta bisnesmatkustajilta ja turisteilta vaaditaan passit ja viisumit. Seksuaalirikokset ovat lisääntyneet merkittävästi harjoitetun politiikan seurauksena, kuten Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen graafistakin voi päätellä:
Samalla Afrikassa on meneillään valtava väestöräjähdys ja köyhien absoluuttinen määrä maailmassa kasvaa yhä. Resurssit olisi käytettävä nyt erittäin kustannustehokkaasti ja tasapuolisesti hädänalaisten kannalta.
Kuva Youtube:sta ”Reporter’s Notebook: Kids wade in garbage-filled water for a living (Burak at Pangarap)”