Ensimmäinen, mikä tulee mieleen on se, että minua on sanottu rohkeaksi. Johtuu varmaan siitä, että olen saanut kuulla tämän niin monta kertaa. En pelkää ihmisiä ja puutun tilanteeseen, jos näen vaikka katutappelun tai sabotaasia. Olen tykännyt myös puhua asiallisissa mielenosoituksissa ja vain faktapohjalta, mutta en ole vallanhimoinen 🙂 . Valtuuston kokouksessa puhuin heti ensimmäisellä kerralla, kun toisaalta eräs toinen valtuutettu kuulemani mukaan oli kerännyt voimia vuoden verran ja luvannut itselleen pullakahvit palkkioksi, kun uskaltaa puhua valtuustossa ensimmäistä kertaa.
Älykkääksikin on sanottu, mutta tämä on liian arkaluonteinen aihe ja älykkyyttä on niin monenlaista 🙂 .
Varmasti merkittävimpiä tunnustuksia, joita olen saanut on, että olen ihminen, joka myös toteuttaa asioita, eikä vain puhu niistä. Merkittävää tässä on, että tunnustus tuli erittäin lahjakkaalta matemaatikolta 🙂 .
Esiteltyäni Helsingin yliopistolla opiskeluaikoinani harjoitustöitäni, sekä myös muissa yhteyksissä olen useamman kerran saanut kuulla, että osaan poimia ja kiteyttää hyvin oleelliset asiat (varsinaisiksi timanteiksi!).
Kunnallispolitiikasta on jäänyt mieleen sellainen lausahdus, ettei eräs ollut nähnyt aiemmin niin hyvin perusteltua valtuustoaloitetta, mitä käsiteltävänä ollut aloitteeni oli. Haen perusteluja usein laajalla rintamalla kannattamieni asioiden tueksi. Tässä on sekin hyvä puoli, että jos yksi perustelu kaatuukin jostain syystä, niin aina löytyy korvaavia.
Minua on sanottu myös sosiaaliseksi. Minulla on kyllä itsevarmuutta lähestyä nykyään erilaisia ihmisiä ja olen kyllä hyvin kiinnostunut ihmisistä. Jokainen ihminen on täynnä yllätyksiä ja mitä erilaisimpia kokemuksia! Toisaalta taidan olla enemmän kuitenkin introvertti.
Kouluaikoina minua sanottiin luovaksi ja yläasteen äidinkielen opettaja povasi minusta jopa kirjailijaa. Jos aikaa olisi enemmän ja olisi vähemmän tunnollinen, tekisin taidetta enemmän kuin mitä nyt harvoin arjen pikataidetta. Olenkin nähnyt kätevänä nähdä koko elämä yhtenä taideprojektina, jolloin ei synny myöskään turhaa kaappien täytettä.
Tein parisen vuotta sitten myös psykologien kuulemma yleisesti käyttämän myötätuntoisuustestin. Sain tulokseksi, että olisin naisissa keskimääräistä empaattisempi. Myötätuntoni on kehittynyt varmaankin osin uteliaisuudesta, kun olen lukenut kehitysmaiden tyttöjen ja naisten hyvin rankkoja tarinoita Afrikassa ja muslimimaissa, sekä toisaalta miettinyt, että miltä eläimestä tuntuu elää tuotantolaitoksessa.
Viimeisimpänä sopii varmasti mainita uskonnollinen vakaumuksensa, koska tällä ei pitäisi olla politiikassa sijaa. Olen kristillisyyteen kallellaan oleva agnostikko. Suhtaudun avoimesti myös yliluonnollisiin ilmiöihin, vaikka olenkin aika skeptinen. Elämässä täytyy olla mystiikkaa ja taikaa! Pelkkä tämä todellisuus ei voi riittää näin ylivertaisen älykkäälle olennolle kuin ihminen!
