Päivitykseni (Fb) 23.10.2022
Kävin eilen lauantaina katsomassa Juha Hurmeen esityksen Jumalainen näytelmä Espoon kaupunginteatterissa. Espoon kaupunginteatteri tarjosi esityksen kaupunginvaltuutetuille nyt, kun 60 miljoonan euron teatteritilan rakentaminen on päätäntävaiheessa.
Olin lukenut esityksen melko murskaavan kritiikin muistaakseni Hesarista. Aihe oli kuitenkin mielenkiintoinen, sillä se perustuu tositapahtumiin kertoessaan suomalaisesta Valter Juveliuksesta, joka lähtee etsimään Jumalan Moosekselle antamia kivitauluja Jerusalemiin. Toisin, kuin Hesarin kriitikko luonnehti, ei esitys mielestäni ollut sekava, mutta se oli kaikinpuolin ylinäytelty överi. Se oli myös lähes musikaali useine musiikkiesityksineen, jotka eivät olleet kuitenkaan riittävän tasokkaita musikaaliin.
Pääsin aikoinaan kansallisteatteriin viidellä markalla katsomaan esityksiä, kun tuttu oli siellä töissä ja tuli paljon nähtyä ammattimaisia teatteriesityksiä. Alle 10 % oli hyviä. Ehkä perusongelma on se, että vasemmistolaiset teatteriohjaajat tarjoavat yksinkertaista huumoria pönöttävälle ja sovinnaiselle oikeistolaiselle yleisölle, jota kaikki vähänkin epäsovinnaiseksi tulkittava naurattaa.
Hurmeen vasemmistolaisuudesta selvä merkki esityksessä oli kohtaus, jossa kerrottiin prof. Mohammedin elämästä. Katsojalle valkopestiin tuttuun vasemmistolaiseen tyyliin islamia siten, että vääristeltiin historiallisia faktoja. Jokainen vähänkin islamiin perehtynyt tietää, ettei se mennyt niiin päin, että profeetta oli alkuaikoinaan sodan profeetta ja loppuaikoinaan rauhan profeetta, vaan juuri päinvastoin. Koraanin suuria eli jakeita ei ole esitetty aikajärjestyksessä, joten profeetan elämän ehtoopuoli esitetään opuksen alussa. Profeetta esitettiin myös vainon uhrina, eikä islamia miekalla levittäneenä sotapäällikkönä, kuten asia todellisuudessa oli.
Hurme siis joko on perehtynyt laiskasti esityksessään käsittelemäänsä islamiin ja kyse on tietämättömyydesta tai vaihtoehtoisesti esityksessä sorrutaan tietoisesti tyypilliseen vasemmistolaiseen epärehellisyyteen. Tässä abrogaation periaatteesta: ”Abrogaation periaate nojautuu Koraanin sanoihin: ”Jos me pyyhimme pois jonkin jakeen tai annamme sen unohtua, annamme tilalle samanlaisen tai paremman” (Koraani 2:106). Abrogaatiossa sääntönä on, että myöhemmät ilmoitukset kumoavat aikaisemmat, jos niiden välillä on ristiriitaa. Koska suura 2 on myöhäinen, viinikielto on Koraanin viimeinen sana. Väkivaltaisia kehotuksia sisältävä suura 9 on viimeinen tai toiseksi viimeinen, joten se kumoaa Koraanin rauhallisemmat säkeet.” (Wiki)
Jos saisin valita uudelleen esityksen Espoon kaupunginteatterista, valitsisin Samuel Beckettin Huomenna hän tulee -näytelmän, joka kuuluu länsimaisten klassikoiden kulmakiviin ja jonka näyttelijöiden – Suosalon ja Nuojuan – fiksu avecini oli nähnyt vetävän erinomaisen näytelmän aiemmin.